Pitkästä aikaa

En ole tätäkään blogia päivittänyt ikuisuuksiin. Jotenkin työt on vieneet ajan ja kotona konetta ei jaksa avata. Nyt sitten vuoden lähestyessä loppuaan, voi miettiä, mitä on saanut aikaan.

Eniten ylpeä olen varmaankin 12 viikon rykäisystä, jonka tuloksen kuulen huomenna, mutta vajaassa 12 viikossa se on -9,9 kg :) Ja vielä ennen kesää aion saada toisen mokoman pois :)

Lisäksi olen löytänyt ihanan ystävän <3 Pinkki oli Naxoksen reissumme aikana hoidossa naapurissa, Bene-chihun luona. Benen omistajasta on tullut minulle tärkeä ystävä... ja olen todella onnellinen hänestä :)

Henning Mankell: Italialaiset kengät

Oheista kirjaa en olisi ostanut tai lainannut kirjastosta, mutta oli ainoa suomen kielinen kirja Naxoksen hotellin hyllyssä... Mutten pettynyt, mukaansa tempaava ja mahtava!

**************
Ulkosaariston yksinäisyyteen vetäytynyt entinen kirurgi Frederik Welin kohtaa keskellä talvea yllättävän näyn: jäällä hänen talonsa edessä rollaattoriin nojaa vanha nainen.

Nainen on Frederikin entinen rakastettu Harriet, jonka mies jätti neljäkymmentä vuotta sitten sanomatta sanaakaan. Harriet on kuolemassa syöpään, ja hän on tullut pyytämään Frederikiltä viimeistä palvelusta: että tämä täyttäisi kauan sitten antamansa lupauksen ja veisi hänet eräälle tietylle pohjoiselle metsälammelle.

Suostuessaan pyyntöön Frederik ei voi aavistaa, mikä häntä odottaa. Matka läpi talvisen Ruotsin on myös matka Frederikin omaan menneisyyteen. Se pakottaa hänet vihdoin kohtaamaan haamut, jotka ovat saaneet hänet eristäytymään maailmasta, ja ottamaan vastuun hirveästä virheestä, joka kerran muutti hänen elämänsä.

Loma jatkuu Naxoksella

Keskiviikkona olimme kansainvälisellä retkellä, jossa kävimme mm. vanhassa oliiviöljypuristamossa, kitrontislaamossa sekä Apollonasin kalastajakylässä. Tuuli oli edelleen navakka. Retki sinänsä oli hauska, koska englannin lisäksi opas kertoi kaiken kreikaksi ja sieltä tuli bongattua tuttuja sanoja ja lauseita.

Eilen, torstaina olimme liikenteessä vuokra-autolla. Liikenne on rauhallista ja tiet hyviä, joten mikäs siinä ajellessa. Kävimme kiertämässä niin pohjoista kuin etelää. Etelässä oli ihanan näköinen Alikon ranta, mutta kävimme sitä vain tiirailemassa, koska emme ole rannalla viihtyviä.

Auto oli vuokrattuna Sixt-vuokraamosta ja oli moitteettomassa kunnossa. Tuotiin hotellille ja haettiin tänään perjantaina tästä pihasta.

Hotelliaamiainen vähän jo tökkii, joten piti tänään käydä aamiaisella muualla :) muuten oleilemma altaalla lueskellen uutisia ja hieman värjötellen edelleen jatkuvasta tuulesta :)

Anu Rohima Mylläri: Adoptoitu

Kirja oli mielenkiintoinen kertomus yhdestä ensimmäisistä ulkomaalaisista adoptialapsista... Kuitenkin pitkät spekuloinnit siitä, mitä olisi pitänyt tehdä toisin, häiritsivät minua ja saivat harppaamaan kirjoittajan omakohtaisiin kokemuksiin.

***********

Bangladeshista Suomeen kaksivuotiaana adoptoidun Anu Rohima Myllärin koskettava kasvu- ja selviytymistarina on ajatuksia herättävä kannanotto ajankohtaiseen adoptiokeskusteluun.

Tuuliset, mutta aurinkoiset terveiset Naxokselta

Terveiset kauniilta ja aurinkoiselta Naxoksen saarelta! Saavuimma tänne toissa päivänä.

Melkein 4h lentojen jälkeen matkustimme Ioksen, Paroksen ja Antiparoksen kautta (yhteensä 3,5h lauttailua) kautta tänne. Hotellimme on Naxos Resort, saaren hienoin hotelli, jota tosin emme tienneet ennakkoon.

Saapumisiltana söimme hotellilla tarjoilijan suosituksesta lohta sitruunakastikkeessa ja miekkakalaa tomaatti-oliivikastikkeessa. Oli loistavaa. Sen jälkeen vetäydyimme jo yöunille, saavuimmehan hotellille lähempänä kahdeksaa illalla.

Ekana päivänä tutustuimme alueeseen ja shoppailimme postikortit. Rantakadulta löytyy kiva kirjakauppa Zoom. Kirjoitimme kortit Lemon-nimisessä kahvilassa, olutta ja viiniä siemaillen. Osan päivää vietimme altaalla, rauhassa lasten riehumiselta ja muulta. Aurinko paistoi lämpimästi  :) Kuudesta eteenpäin olisi ollut ilmainen kävelyretki vanhaan kaupunkiin, mutta passasimme sen nälän takia :) Scirossossa söin aivan loistavan kanistifadon ja mieheni lammaskleftikon. Suosittelen!

Tokaksi päiväksi olimme suunnitelleet reissua Delokselle ja Mykonokselle, mutta tuuli yltyi ja lautat peruivat vuoronsa. Niinpä päivä meni tuulessa kävellen ja allasbaarissa.

Itse hotelli on aivan mieletön, palvelu on loistavaa ja vaikka suomalaisena tuntuu olevansa alipukeutunut, ei se kuitenkaan niin ole. Useassa paikassa Kreikassa matkanneena ei voi todeta kuin että tämä hotelli on siistein, uusin ja viihtyisin. Toki emme huoneessa paljon aikaa vietä, mutta se vähäinenkin on kiva viettää mukavasti. Eilen tosin bongasin valkoisen pienen sisiliskon huoneen lattialta, mutta niitä näissä maissa löytyy niin hökkeleistä kuin palatseista.

Hulluna kissanaisena olen huolissani aina paikallisista eläimistä ja pyrin ruokkimaan niitä. Tänne saapuessani en nähnyt ainuttakaan kissaa. Tähän mennessä olen ruokkinut kaksi kissaa, muut ovat olleet lemmikkejä, eli pannallisia.

Tässä siis pien yhteenveto, linkitykset, jne. sitten Suomessa :)
Jatkoa seuraa...

Jasmin Darznik: Iranilainen tytär

Suosituksesta varasin tämän kirjan kirjastosta ja en pettynyt. Kertoo varmasti todenmukaisesti millaista elämä on Iranissa ja miten Iran vaikuttaa ihmiseen vielä sieltä muutettuaankin.

***************
Iranilainen tytär kertoo äidin ja tyttären elämästä kahden maailman välillä. He muuttavat Yhdysvaltoihin, kun Jasmin on viisivuotias. Kasvaessaan Jasmin mukautuu yhä paremmin amerikkalaiseen kulttuuriin, mutta Iranin varjo vaikuttaa yhä Jasminiin. Äiti toivoisi tyttärensä elävän kuin iranilainen "hyvä tytär", ei kuin amerikkalaistyttö.

Jasmin löytää äitinsä vanhan häävalokuvan, mutta ei tunnista kuvassa olevaa miestä. Jasminin äiti, Lili, ei suostu puhumaan menneisyydestään tyttärelleen, kunnes alkaa lähettää hänelle kasetteja, joissa kertoo elämästään Iranissa. Lilin tarina on täynnä väkivaltaa ja alistamista. Paetakseen sitä hän joutui maksamaan kovan hinnan. Käy ilmi, että toisella puolella maailmaa Jasminilla on sisarpuoli, iranilainen "hyvä tytär".

Iranilainen tytär on vangitseva teos naisen elämästä konservatiivisessa uskonnon, perinteen ja patriarkaalisen vallan dominoimassa maailmassa, jossa nainen on miehen omaisuutta.

Tulleet ja menneet ”ystävät” ja ystävät

Pohdin tuossa yhtenä iltana elämässäni vaikuttaneita ihmisiä. Tähän ajatteluun ajauduin, kun mietin kosmetologikoulussa tapaamaani ”ystävää”.

Lapsuudessa paras ystäväni oli Riina. Hän asui samoilla ”pihoilla” ja vahvin muistikuva tuosta on kerta, jolloin pihoillamme vieraili lehtikuvaaja. Minä ja Riina pääsimme kuviin ja olimme niistä ylpeitä. Sitä en tiedä tai muista, julkaistiinko ne lehdessä, mutta itse saimme muiston.
Kun ollessani melkein viisivuotias, muutimme Helsingin keskustasta Itä-Vantaalle ja Riina jäi perheineen vielä asumaan vanhaan paikkaan, yhteydenpito luonnollisesti katkesi. Tuo matkahan oli viisivuotiaalle aivan mielettömän pitkä. Eli en tiedä, mitä Riina tänä päivänä tekee tai missä vaikuttaa. Sukunimestäkään ei ole tietoa.

Itä-Vantaalla aika pian tutustuin seinänaapuriin, Päiviin (kuvassa vasemmalla). Hän oli minua vuotta vanhempi ja asui tosiaan ihan viereisessä asunnossa äitinsä kanssa. Tuolta ajalta on paljon hyviä muistoja :) Kaikki oli niin viatonta ja simppeliä.
Ennen yläastetta Päivi muutti äitinsä kanssa Kirkkonummelle. Se oli ala-asteikäiselle myöskin kuin toisella puolella planeettaa. Kirjoittelimme muutamia kirjeitä, mutta sitten yhteydenpito jäi. Päivin luokalla olleiden tyttöjen kanssa leikin jonkin verran, mutta ystävyyttä siitä ei syntynyt.

Ala-asteella sitten jossain vaiheessa paras ystäväni oli Elina. Elina asui läheisessä talonyhtiössä ja leikimme paljon hänen luonaan. Hänellä oli kivoja leluja, joita Saksassa asuvat sukulaiset olivat lähettäneet. Elina sain myös yläasteen kynnyksellä omaan huoneeseen matkatelkkarin, josta olin kade. Yläasteella sitten Elina rupesi liikkumaan eri porukoissa, joissa itse en liiemmin halunnut liikkua. Näinpä meidän ystävyytemme hiipui.

Yläasteella tutustuin Marianneen. Hän asu toisessa kaupunginosassa, omakotitalossa. Teimme kaiken yhdessä ja kiinnostuimme eläimistä ja niiden suojelemisesta. Lisäksi akvaarioharrastus puhkesi tuolloin ja kävimmekin ympäri pk-seutua eläinkaupoissa katselemassa kaloja. Aloimme käymään myös bändien keikalla. Musiikkimakumme oli myöskin suht samanlainen.

Minua koulukiusattiin yläasteella. Mitään syytä sille ei ollut, mutta tarvitseeko sille aina ollakaan? Lapset osaavat olla julmia. Seiskalla entisen naapurini Päivin luokkalaiset mopottivat minua sekä pelottelivat ties millä ekoita yläastepäivinäni. Tästä syystä itse olin yläasteella vahvasti mopottamista vastaan.
Luulenpa, että Marianne osittain kärsi myös siitä, että minua kiusattiin, sillä pojat olivat usein hänen kimpussaan. Ei niinkään kiusaamassa, vaan alkavan seksuaalisuuden takia ahdistelemassa muuten.

Viimeisenä yläastepäivänä minä suuntasin pois koululta heti todistuksen saatuani. Ahdisti niin paljon koko laitos. Olin koko yläasteen ajan kertonut niin terveydenhoitajalle (Anne, joka oli todella mahtava ja empaattinen ihminen) sekä eri opettajille koulukiusaamisestani. Sen seurauksena kasilla minua ja Mariannea alettiin syyttämään, että olimme tilanneet kaverilleni erilaisia lehtiä, jne. Aina näissä puhutteluissa sanottiin ”toinen teistä”, muttei koskaan sanottu, kumpaa varsinaisesti syytettiin. Tuo aika oli ahdistavaa. Koin, että niin oppilaat kuin opettajat koulukiusasivat minua :(

No, yläasteelta suuntasimme Mariannen kanssa kumpikin samaan kauppaoppilaitokseen. Kesän aikana, ennen kauppista, olin pudottanut huomaamattani runsaasti painoa ja pystyin aloittamaan elämäni silloin ns. puhtaalta pöydältä. Ensimmäinen vuosi kauppiksessa oli mahtava. Siitä ei ole kuin hyvin muistoja ja ne huonotkin ovat jo niin pölyttyneitä, että ovat mitättömiä.
Tokana vuonna sitten kävimme Mariannen kanssa Ruotsin risteilyllä. Siellä Marianne tapasi miehen (oli siis pari vuotta häntä vanhempi) ja niinpä sain olla aika paljon itsekseni siellä.
Risteilyn jälkeen yhä useammin Mariannella oli jokin syy, miksei ehtinyt tai voinut nähdä. Puuhasin omiani ja keskityin työntekoon. (Menin kesätöihin 14 vuotiaana ja jatkoin sitä työtä myös kauppiksen ohella) Välillä Mariannella oli mustelmia, jotka kuittasi kömpelyydellä, tmv. Jossain vaiheessa selvisi, että hän tapailee tätä miestä ja minä olin siis historiaa. Vetäydyin täysin kuoreen ja koulussakin hakeuduin muiden seuraan.
Tänä päivänä Marianne on tuon miehen kanssa naimisissa ja heillä on viisi poikaa. Yhteen aikaan sain vuosittain Mariannelta meilin, jossa kyseli, olenko jo raskaana ja että hän oli nähnyt sellaista unta. Jossain vaiheessa lakkasin myös vastaamasta noihin meileihin.

Taisi mennä useampi vuosi, ettei minulla ollut ns. parasta ystävää. Kunnes sitten aloin opiskella kosmetologiksi aikuisiällä. Heti ekana päivänä törmäsin koulun aulassa luokallani olevaan Niinaan. Meillä synkkäsi niin hyvin, että ruokalassa joku kysyikin, olemmeko olleet lukiossa tmv. samaan aikaan.
Useamman vuoden ajan olimme parhaat ystävät ja koimme paljon niin hyvää kuin huonoa. Ei ollut asiaa, mistä en olisi voinut kertoa Niinalle tai hän minulle. Ei ollut viikonloppua tai baarireissua, jossa häntä ei olisi saanut seuraksi.

Kosmetologikoulun jälkeen olin hetken kosmetiikkamyyjänä, kunnes hakeuduin takaisin toimistoduuneihin. Siellä tutustuin useisiin mukaviin ihmisiin. Ja löysin hyvän ystävänkin, tällä kertaa miespuoleisen. Siinä missä vietin aikaani Niinan kanssa, vietin aikaa myös Kimmon kanssa. Meillä synkkasi loistavasti.

Niina oli sinkku koko sen ajan, kun olimme tunteneet. Itse olin tahollani naimisissa, toista kertaa. Sitten Niina löysi miehen, kihlautui ja suunnitteli sekä perhettä että häitään. Minun oli tarkoitus meikata hänet tuohon tärkeään päivään. Näimme harvemmin, mutta se ei häirinnyt minua vielä tässä vaiheessa. Jossain vaiheessa sitten huomasin, että en saa Niinalta vastausta tekstareihini. Laitoin sitten kysymyksen, miksei vastaa, mutten saanut siihenkään vastausta? Kyselin asiasta hänen äidiltäänkin, josta oli myös tullut minulle läheinen. En saanut vastausta sieltäkään.
Häät pidettiin, en saanut kutsua, en edes peruutusta meikkaukseen. Niinalle syntyi kolme lasta. Hän on ilmeisen onnellinen. Vielä tänä päivänäkään en ole saanut tietää, mihin ystävyytemme valui? Kaipaan ajoittain Niinaa, meidän yhteisiä hetkiämme ja ystävyyttämme. Jossain vaiheessa olin valmis tekemään mitä tahansa, kunhan saisin ystävyyden takaisin.

No, minulla oli edelleen Kimmo ja on vieläkin. Mieheni tulee Kimmon kanssa loistavasti juttuun. Moni on kysellyt ja epäillyt, että meillä on Kimmon kanssa jotain sutinaa. Kuitenkin ystävyytemme on niin spontaania ja mahtavaa, ettei sellainen ole käynyt kummankaan mielessä. En osaisi edes kuvitella sellaista tilannetta :)

Kuitenkin kaipaan naispuolista ystävää. Naisilla on omat juttunsa ja murheensa, jotka toki voin kertoa Kimmollekin, mutta silti :) Kimmo kerran totesikin minulle: ”En keksi kyllä mitään sellaista asiaa, mikä saisi meidän ystävyyden loppumaan”. Hyvä niin :) Ja kiitokset siitä rakkaalle ystävälleni Kimmolle :)

Kang Chol-hwan, Pierre Rigoulot: Pjongjangin akvaariot

Lähes yhtä hyvä opus, kuin edellinen, Suljettu maa - elämää Pohjois-Koreassa. Suosittelen tätäkin, jos haluat todella tietää mitä Japanista Pohjois-Koreaan muuttaneet ihmiset kokivat!

************
Kommunistipuolueen lupaukset vauraudesta ja hyvästä asemasta houkuttelevat Kangin perheen muuttamaan kapitalistisesta Japanista takaisin sodan haavoista toipuvaan Pohjois-Koreaan. Täydellinen elämä Kim il-Sungin työläisten paratiisissa jää kuitenkin haaveeksi. Kangit antavat jälleenrakennukselle kaikkensa, mutta heidät suljetaan poliittisina vankeina kymmeneksi vuodeksi keskitysleirille. Kang on vangitsemisen aikaan kymmenvuotias; leirin epäinhimilliset olot ovat hänelle arkipäivää jo varhaisteini-iässä.

Pienet asiat piristää

Eilen chihututtuni kävi kylässä ja täytyy sanoa, ettei mikään piristä niin paljon kuin kahden hauvan leikkiä :)

Pinkki sai siis eilen vieraakseen Myyn, eikä vauhtia puuttunut :) Vierailun jälkeen Pinkki oli niiiiiiin väsynyt :)

Kuten kuvasta näkyy, vauhtia riitti :D

Elämä soljuu eteenpäin

Sairausloma ja kaksi viikkoa kesälomaa on nyt pidetty. Olen kolmatta päivää töissä lomien jälkeen. Pitäisi jaksaa vielä 2,5 pitkää viikkoa… Verenpaine nousi jo heti maanantaina, kun esimieheni meilaili omalta lomaltaan. Piti vedellä henkeä ja rauhoittua hetkisen :P

Paluu töihin on tapahtunut suht hyvin. Pelkäsin, miten minuun suhtaudutaan sairauslomani takia, muttei kukaan ole vielä mitenkään erikoisesti suhtautunut. Normaalit lomakuulumiset on vaihdettu ja työt soljuu etiäpäin.

Sairausloman aikana en tehnyt kummempia, paitsi koirapuistoilin Pinkin kanssa mahdollisimman usein ja muuten tuli ulkoiltua tai oltua kotona.

Kesäloman eka viikko meni mökkeillessä ja sukuloidessa rakkaan serkkuni luona Joensuussa. Toka viikko sitten oltiin vain kotosalla, en nyt muista mitään mainitsemisen arvoista siitä :D

Eilen meillä oli 8 vuotishääpäivä ja tänään 10 vuotiskihlapäivä… Aika kuluu niiiiiiiin nopeasti, ainakin tuntuu siltä. Tosin tällä hetkellä, kun odottaa loppua kesälomaa, se matelee.

Pinkki on sosialisoitunut ja reipastunut kamalasti sitten meille tulon jälkeen. Ihmiskontaktit on haaste vieläkin, mutta tuttuja ihmisiä Pinkki menee jo reippaasti itse moikkaamaan :)

Demick Barbara: Suljettu maa - Elämää Pohjois-Koreassa

Kirja, joka pysäytti minut. Vaikuttava ja häkähdyttävä. Pohjois-Korean tilanne on varmasti kaikkien tiedossa, mutta tämä kirja kertoi niin elävästi sen historian sekä nykypäivän.

Jokaisen tulisi lukea tämä :)

*****************
Toisessa maailmansodassa Neuvostoliitto ja Yhdysvallat jakoivat Korean valtion keskenään - Neuvostoliitto sai pohjoisen ja Yhdysvallat maan eteläosan. Aluksi Pohjois-Korealla meni hyvin, mutta viimeistään Neuvostoliiton romahtaminen tuhosi Pohjois-Koreankin talouden ja syöksi maan nälänhätään, joka tappoi viidenneksen väestöstä.

Palkittu journalisti Barbara Demick kuvaa kuuden Pohjois-Koreasta loikanneen ihmisen elämää mailman totalitaarisimmassa valtiossa. Mi-ran ja Jun-sang ovat nuoria rakastavaisia, tohtori Kim uhrautuvainen lääkäri, Hyuck köyhä katulapsi, rouva Song maan johtajalle uskollinen perheenäiti ja Oak-hee hänen kapinallinen tyttärensä.

Ravisteleva teos kertoo tavallisten ihmisten elämästä maailmanpolitiikan pelinappuloina. Kirjassa tarkastellut asiat ovat ajankohtaisia Pohjois-Koreassa tälläkin hetkellä. Barbara Demick on haastatellut Pohjois-Koreasta loikanneita vuodesta 2001 lähtien. Suljettu maa voitti viime vuonna arvostetun BBC Samuel Johnson Prizen.

Elämä soljuu eteenpäin

Sairausloma ja kaksi viikkoa kesälomaa on nyt pidetty. Olen kolmatta päivää töissä lomien jälkeen. Pitäisi jaksaa vielä 2,5 pitkää viikkoa… Verenpaine nousi jo heti maanantaina, kun esimieheni meilaili omalta lomaltaan. Piti vedellä henkeä ja rauhoittua hetkisen :P

Paluu töihin on tapahtunut suht hyvin. Pelkäsin, miten minuun suhtaudutaan sairauslomani takia, muttei kukaan ole vielä mitenkään erikoisesti suhtautunut. Normaalit lomakuulumiset on vaihdettu ja työt soljuu etiäpäin.

Sairausloman aikana en tehnyt kummempia, paitsi koirapuistoilin Pinkin kanssa mahdollisimman usein ja muuten tuli ulkoiltua tai oltua kotona.

Kesäloman eka viikko meni mökkeillessä ja sukuloidessa rakkaan serkkuni luona Joensuussa. Toka viikko sitten oltiin vain kotosalla, en nyt muista mitään mainitsemisen arvoista siitä :D

Eilen meillä oli 8 vuotishääpäivä ja tänään 10 vuotiskihlapäivä… Aika kuluu niiiiiiiin nopeasti, ainakin tuntuu siltä. Tosin tällä hetkellä, kun odottaa loppua kesälomaa, se matelee.

Pinkki on sosialisoitunut ja reipastunut kamalasti sitten meille tulon jälkeen. Ihmiskontaktit on haaste vieläkin, mutta tuttuja ihmisiä Pinkki menee jo reippaasti itse moikkaamaan :)

Jari Tervo: Layla

Mukaansa tempaava ja jännittävä tarina lännen ja idän kohtaamisesta. Tämän kirjan ansiosta innostuin lukemaan lisää läheltä liippaavia kirjoja. Saa suositella!

***************
Minut kihlattiin kehdossa.

Tätä Layla ajatteli unessaan viimeiseksi. Hän havahtui hääpäivän jälkeisenä aamuna aviomiehensä Muratin liikkeisiin. Tämä sytytti valot ja käski Laylan nousta patjalta.

Layla totteli miestään, kuten kunnon kurdivaimon tulee. Hän vilkaisi klaanin luvatta rakentaman gecekondun ikkunasta ulos. Siellä liehuivat punainen, keltainen ja vihreä. Gülistan-äiti oli häitten kunniaksi ripustanut kerrostalojen väliselle pyykkinarulle valmiiksi kuivia huiveja. Punainen, keltainen ja vihreä olivat kurdikansan värit.

Häävieraat olivat syöneet notkuvat pöydät börekejä, dolmia, köftejä ja yufkaa, ohutta leipää. Ne levittivät juhlan tuoksua arkeen saakka.

Minut kihlattiin kehdossa. Valmistauduin viisitoista vuotta miehelleni ja hän valmistautui minulle

Niina Hakalahti: Hengenahdistus

Leppoisaa luettavaa välillä, eikä aina dekkareita. Tämä pitäisi jokaisen parisuhdettaan pohtivan lukea :)

*******************
Hiljattain maisterin paperit saaneen ja pätkätöillä itsensä elättävän Sannan kiireiset aamut vessasta, jossa hän tarkistaa, että molemmat hammasharjat ovat tallella. Jos ovat, niin parisuhde on vielä kasassa. Sannan siippa Pete ei nimittäin voi kahlita itseään kovin kauaskantoisiin sitoumuksiin, sillä ne voivat häiritä hänen henkistä kasvuaan. Hengenahdistusta on riemastuttava lukuromaani kolmikymppisen nuorenparin taiteilusta pätkätöiden ja -suhteiden hetteikössä.

Jarkko Sipilä: Ei vasikka käskien laula

Siis voin sanoa, ettei CrimePackissä ollut kuin kaksi hyvää kirjaa. Tämä Sipilän ja sitten Harri Nykäsen aiemmin lukemani. Pettymys sinänsä :/

Kahdenlaisia päiviä

Mulla on kahdenlaisia päiviä.

On niitä, kun aamulla herään, toimitan aamutoimet ja lähden sovittuu tapaamiseen (oli se koirapuistoilua, kynsihuolto, tmv.) ja olen sosiaalinen ja jaksava. Yleensä tuolloin olen pirteämpi myös illalla.

On niitä, kun aamulla herään, luen hetken ja yritän vielä jatkaa unia, koska päivä on perseestä. Jos unta ei enää tule, siirryn sohvalle katsomaan telkkaria (josta yleensä ei tule mitään katottavaa) ja möllötän siinä kunnes tuulee aika mennä yöunille.

Tänään on onneksi ollut tuo ensimmäinen. Oli koirapuistossa tapaaminen kahdeltatoista :) Kummasti piristää tuo aurinko ja se, että jaksaa lähteä liikkeelle. Pinkki on vielä niin loistavaa seuraa niin bussissa kuin puistossa.

Harri Nykänen: Ariel

Tästä kirjasta ei netistä löytynyt valmista kansikuvaa, koska on niin uusi painos ja kuuluu tuohon CrimePackiin...

Tykkäsin tästä kovasti, luin sen parissa päivässä ja suosittelen ehdottomasti.

**********************
Komisario Ariel Kafka on juuri palannut kesälomalta takaisin töihin, kun hän saa tutkittavakseen varakkaan yrittäjän murhan. Mies on Arielin entisen tyttöystävän isä, juutalaisseurakunnan arvostettu jäsen.

Tutkimukset ovat hyvässä vauhdissa, kun Arielille tarjotaan erikoiskomennusta Supoon. Ariel suostuu, koska murhan jäljet viittaavat Helsingin juutalaispiireihin, Israeliin sekä Tel Avivissa asuneeseen suomalaisrikolliseen, joka on Supon seurannassa. Tämä entinen palkkasoturi on palannut keväällä Helsinkiin ja perustanut auto- ja venekemikaalien maahantuontiliikkeen. Supo uskoo, että kyse on jostakin suuresta.

Israelissa jäljet johtavat suoraan yhteiskunnan huipulle: maan uusi kiistelty oikeusministeri on tulossa vierailulle Suomeen. Ministeri on luvannut paljastaa poliittisen johdon ja talouselämän välisen symbioosin. Epäilyjen polttopisteessä on David Labid -niminen mies, miljardööriksi kiinteistökaupoilla ja rakennusbisneksellä kivunnut entinen Mossadin eversti. Labidin vaikutusvalta Israelissa on niin suuri, että häntä kutsutaan nimellä Jumalasta seuraava.

Tutkinnan edetessä Ariel joutuu tilanteeseen, jossa vastakkain ovat kansainvälisten asioiden lisäksi hänen oma moraalinsa ja läheistensä tulevaisuus

Valoisampi mieli, kun jaksaa vain aloittaa jotain...

Jos päivän aluksi siirryn sohvalle ja jämähdä siihen kuten tämä purkka auton renkaaseen, voin olla varma, että siinä se päivä menee...
Jos taas päätän lähteä ja lähden liikkeelle, on mieli koko päivän parempi. Mutta lähteminen toisinaan on vaikeaa :( Jos ei ole sovittua tapaamista tai asiaa, en yksinkertaisesti pääse lähtemään.

Paljon olen puuhaillut Pinkin kanssa, käynyt mm. koirapuistossa. Tänään jopa hyppäsin bussiin ja suuntasin Selloon shoppailemaan. Onko parempi mieli olemassa jo kulman takana? Toivon todella... :)

Seppo Jokinen: Ajomies

Mukaansatempaava ja kiva kirja, näin kesälukemisena :) Suosittelen!

***************

Oululaisesta lehdestä irtisanottu rikostoimittaja Rami Vanninen löydetään vanhan tamperelaistehtaan piipun juurelta kuolleena. Hänet on tapettu yhdellä niskaan suunnatulla laukauksella. Surmatapa saa komisario Koskisen ymmälleen, sillä teloitus Tampereella ei kansalaissodan jälkeen ole ollut aivan jokapäiväinen asia.

Tutkimukset jakaantuvat kahtaalle. Surmattu toimittaja on viettänyt merkillisen paljon aikaa Norjassa, ja jäljet johtavat aina Oslon Toftes gatelle asti. Toisaalla epäilyt kohdistuvat entiseen linja-auton kuljettajaan Hannes Häyhäniemeen, joka on tavattu vasta-ammutun toimittajan ruumiin ääreen kumartuneena ja jota on epäilty jo yhdeksän vuotta sitten taposta.

Komisario Koskisen on kuitenkin vaikea uskoa tämän syyllisyyteen, ei ainakaan ennen kuin hän saa ratkaistua miehen yhdeksän vuoden takaisen salaisuuden. Miksi aina huomautuksitta työnsä tehnyt ja matkustajien arvostama Häyhäniemi ruhjoi eteensä osuneen Volvo Amazonin sillä seurauksella, että kyydissä ollut nainen kuoli?

Tutkimuksissaan Koskinen joutuu palaamaan ajassa paljon kauemmaksi kuin yhdeksän vuoden taakse. Kumpi tutkintalinjoista johtaa hänet oikeille jäljille. Vai johtaako kumpikaan? Onko olemassa vielä kolmaskin vaihtoehto?

CrimePack - löysin vihdoin!

Törmäsin alkuviikosta Kampin K-Marketissa CrimePackiin, josta jostain aiemmin luinkin. En sitä viitsinyt ostaa, koska ajattelin saada alennukset Prismasta hankkimalla.

No, eipä sitä juuri saa kuin Keskon paikoista. Joten tänään sitten kävin Kampissa jälleen ja hankin kyseisen packin.

6 pokkaria, 1 e-kirja Elisa Kirja -palvelusta ja peli. Jännä päästä kokeilemaan ekaa e-kirjaakin :)

Kannattaa tsekata saatavuus lähi K-Kaupasta, tosin siltikään ei välttämättä saa (kuten ei Porthaninkadun K-Kaupasta, vaikka palvelu väittää).

Eli täältä voi tsekata: http://www.lehtipiste.fi/fi/kirjat/481647/CrimePack/

Ja hinta oli 24,90!

Harri Nykänen: Pyhä toimitus

Jostain syystä en ole viehättynyt Harri Nykäsen dekkareihin, ne eivät vie niin mukanaan kuin Jarkko Sipilän... 


Muutenkin tämä meni osittain jopa mielestäni scifin puolelle, josta en niin välitä...


*******
Juutalainen Ariel Kafka on Suomen ainoa "etninen" dekkarikomisario. Neljännessä Ariel-dekkarissa Pyhä toimitus Kafka saa tutkittavakseen rikossarjan, joka vie oudon veljeskunnan jäljille. Töölöläisestä asunnosta löytyy naisen ruumis, jonka vartaloon on kirjoitettu uskonnollisia tekstejä. Naista ei kuitenkaan ole murhattu, vaan ruumis on anastettu oikeustieteen laitokselta ja kuljetettu asuntoon. Huoneiston omistajaksi paljastuu työtön muusikko Reijo "Reku" Lauren, joka on elänyt perintörahojensa turvin.

Koska ruumiin varastaminen ei Kafkan mielestä kuulu väkivaltatoimistolle, vaan omaisuusrikospuolelle tai psykiatrille, hän haluaisi unohtaa koko jutun. Kafka saa kuitenkin postissa päiväkirjansivun, joka kytkee ruumisryöstön melkein kymmenen vuotta vanhaan, yhä selvittämättömään kuolemantapaukseen: Lunastuskirkon sisäoppilaitoksen rehtori oli palanut kuoliaaksi kirjastohuoneeseensa kootun kirja- ja arkistomateriaaliröykkiön mukana. Kuolema ei ollut onnettomuus, sillä uhrin kädet ja jalat oli sidottu rautalangalla.

Yrityksistään huolimatta Kafka ei tavoita Laurenia, vaan mies ehtii livahtaa aina alta pois ja kuin kiusallaan lähettää takaa-ajajalleen uutta postia. Seuraava päiväkirjasivu kertoo, kuinka vaasalainen talonmies on löytynyt hukutettuna mökkinsä saostuskaivosta. Tämäkin jo yli viiden vuoden takainen rikos on yhä selvittämättä. Tutkiessaan taustoja Kafka saa selville, että talonmies on työskennellyt Lunastuskirkon sisäoppilaitoksessa 80-luvulla. Kun vielä selviää, että myös etsitty Lauren on ollut samoihin aikoihin saman oppilaitoksen oppilas, on selvää, että laitos on jutun yhteinen tekijä.

Kafkalle selviää, että Lauren on kuulunut oppilaiden perustamaan Pyhän Holvin veljeskuntaan ja ollut jopa yksi veljeskunnan Kolmesta Suurviisauden valvojasta. Sen entiset jäsenet näyttävät pärjänneen hyvin elämässä. Joukosta on noussut tutkijoita, Oxfordissa opettavia professoreja ja suuryritysten johtajia. Kafka yllättyy, kun useimmat heistä eivät halua muistella opiskeluaikoja ja vielä vähemmän Veljeskuntaa. Kafka uskoo, että ratkaisu löytyy Veljeskunnasta.

Lopulta Kafka saa tyhjän päiväkirjasivun. Hän ymmärtää vihjeen: joku kolmas surmataan aivan pian. Kafka tietää, että hänen on joko saatava murhaaja kiinni tai selvitettävä kuka on seuraava uhri. Kumpikaan ei ole helppo tehtävä.

Saikku jatkuu, mieli maassa edelleen

Mieli on musta kuin kuvan taivas :(

Kävin tänään Malmin psyk.poliklinikalla vakkarikäynnillä ennen lomia. Sairaanhoitajan kanssa juttelin parhaillaan olevasta sairauslomasta... Ratkesin itkemään :(

Juttelun perusteella sh halusi jutella hoitavalle lääkärilleni ja kun hän kävin tämän luona, minut kutsuttiin lääkärin luo. Lääkäri kuunteli hetken itkuista puhettani ja totesi, että hänestä minun pitäisi levätä :(

Sain siis sairaslomaa lomani alkuun saakka, eli 3 viikkoa lisää. Tästä ilmoitin sähköpostitse töihin.

Esimieheni soitti minulle ja tivasi sairasloman syytä ja syitä uupumukseeni... Hän kysyi, mitä pitäisi olla toisin ja totesi, etteivät työt tästä vähene. Olen vain niin väsynyt, etten jaksanut puolustaa tai muuten reagoida heti. Puhelun lopuksi hän kävi läpi keskeneräiset työni ja kyseli, kenellä ne voisi teettää!!! Siis ajatella, töitä on liikaa ja sairaslomallakin joudun miettimään niitä.

Arvatkaapa, kuinka huono on omatuntoni ja mieleni nyt? :( Vituttaa, pelottaa ja väsyttää!

Ahdistus täyttää päiväkirjan merkinnät

Viime viikkoina paperinen päiväkirjani on täyttynyt ahdistuksesta... Ja nimenomaan työhön liittyvästä ahdistuksesta :/ Töitä on aivan liikaa ja ns. nopean aikataulun töitä tulee alvariinsa ja vajailla toimeksiannoilla :( Eli pitäisi miettiä jotain asiaa tarkasti, nopeasti ja tehdä se vielä valmiiksi... Ja päälle vielä ns. normaalit työt ja nämä ns. siirtymävaiheen työt :P

No, kävin sitten tänään tt-lääkärillä, koska hevoskuureista huolimatta nukun todella huonosti, stressistä johtuen. Odotin tätä aikaa melkein 3 viikkoa.

Lääkäri määräsi minulle viikon sairauslomaa, eli että palaisin töihin juhannuksen jälkeen. Saisin nukuttua, sillä hassua, mutta päivällä saan nukuttua parhaiten.

No, saikun saatuani jouduin töissä vielä tehdä "pari asiaa"...

Ja nyt poden huonoa omatuntoa... huoh!

Minttu Vettenranta: Jonakin päivänä kaduttaa

"Elisa kuoli helmikuussa. Kesken kireiden pakkaspäivien." Elisa valitsi kuoleman, kun elämä oli liian raskasta. Kuoleman jälkeen Elisan äiti avasi tyttärensä päiväkirjan, joka oli ovi maailmaan, jota ei saisi olla. Kuva koulupäiviin, jotka olivat täynnä kipua, pelkoa ja häpeää. Elisasta tuli enkeli, mutta jälkeen jäivät lukemattomat koulukiusaamisen muistot. Elisan isä muisti jotain mitä ei halunnut muistaa. Hän lähti selvittämään jättämiään jälkiä kiusaajana. Jonakin päivänä kaduttaa on fiktiivinen tarina tosielämän ihmisistä. Se saa kysymään voiko tällaista oikeasti tapahtua ja silti se on totta kaikkialla. Se on tarina katumuksesta ja anteeksipyytämisestä, jonka lopuksi jäljelle jää vain kysymys: Voiko kaikkea saada anteeksi, itseltään?

**********
Itsekin olin koulukiusattu, koulukiusaaja piinasi minua vielä pari vuotta sitten puhelimitse... Silloin itsemurhasta ei puhuttu, kuten tänä päivänä, enkä sellaista hautonutkaan, en tiennyt siitä...

Huomaan itse omaavani naamion, joka hymyilee ja on iloinen, vaikka sisällä kuohuu :/


Suosittelen kirjaa herättämään ihmiset horroksesta. Välttämättä oma lapsi ei olekaan niin onnellinen kuin näyttää kotona.

Jarkko Sipilä: Suljetuin ovin

Laki ei oikeuta kostoa, eikä rikollisia tuomita vankilaan yhteiskunnan koston himossa. Mutta entä jos oikeusjärjestelmä ei toimikaan niin kuin kansalaiset uskovat? Mitä tapahtuu, jos joku ottaa lain omin käsiinsä?

Jarkko Sipilän kahdennessatoista Takamäki-dekkarissa Suljetuin ovin poliisit joutuvat keskelle katkeraa koston kierrettä, johon viranomaisetkin näyttävät sekaantuneen.

Komisario Takamäenkin elämä muuttuu, kun hänen kotinsa poltetaan. Poliisi ei olekaan enää vain asioita selvittävä puolueeton virkamies vaan osapuoli yhä kovemmaksi käyvässä taistelussa rikollisuutta vastaan.

********************
Taattua laatua tämä uutukainen Jarkko Sipilän dekkari! Jäin taas niin koukkuun, että piti saada lukea aina, kun oli hetkikin vapaata.

Suosittelen lämpimästi!

Väsynyt ja jaksamaton...

Mulla on olo, etten vaan jaksa. Viikonloppuna koin hetkittäin jopa onnentunteen, se on harvinaista minulla nykyisin.

Sunnuntaina olin koirapuistossa Pinkin kanssa ja siellä tuttuja chihuja. Sitten koirille lässyttämisen kisat Cafe Piriittassa ja mukavaa, leppoista oleskelua. Kotiin päästyäni Pinkki oli aivan väsy, mutta mut valtasi onnentunne. Onnellisuus karvaisista lapsista; niistä ystävistä, joiden kanssa hengasin Stadissa ja elämästä yleensä.

Maanantai toi mukanaan arjen ja ahdistuksen. Ei näin pitäisi olla. Verikokeen jälkeen purin sähköpostia ja tuskailin töiden kimpussa. Sain hoputusviestejä erinäisistä tehtävistä... Ahdistuin vain enemmän :/ Tein etäpäivänä ylitöitä...

Tiistai, eli tänään... En meinannut päästä sängystä ylös, ahdisti ajatuskin töihin tulosta... Kun viimein pääsin ylös, mietin, kunpa ei tarvitsisi lähteä kotoa :/ Äänet ja odottavat työt ahdistavat, aikataulut ahdistavat, jopa ihmiset ahdistavat :(

Ennen ei ollut näin. Avokonttori, lisääntyneet työt ja toimimattomat työkalut tekevät olon ahdistavaksi. Eikä kukaan välitä... Kukaan ei sano mitään, kaikki pakertavat omiaan ja tekevät pitkää päivää. Mä en jaksa eikä mun tarvitse olla kuin se 7,5h.

Pahoittelen tätä negatiivistä päivitystä, mutta mun on paha olla :(

11 kysymyksen ja vastauksen haaste

Kommenttilaatikkoon oli tullut ilmotus haasteesta! Haaste tuli Danan ja Taikan -blogilta. :)

Säännöt:

1. Jokaisen pitää kertoa 11 asiaa itsestään.

2. Vastaa kysymyksiin, jotka olet saanut ja luo itse 11 kysymystä niille, joille lähetät haasteen eteenpäin.

3. Valitse 11 henkilöä ja linkitä heidät postaukseen.

4. Mene heidän blogiinsa ja kerro heille, että haastoit heidät.

5. Ei takaisin haastamista.

11 asiaa itsestä 

1.    Toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja hankin chihuahuan viime syksynä

2.    Chihuni nimi tulee laulaja P!nkin mukaan (kasvattajan antama)

3.    Vaikka kronologinen ikäni on yli 30v. tunnen olevani 20 vuotias

4.    Sairastan kakkostyypin bipolaarista

5.    Pidän todella työstäni, mutta sitä on liikaa

6.    Toimin ylläpitäjänä parin ystäväni kotisivuille (yritys x2 ja bändi)

7.    Olen koukussa Pepsi Maxiin, pakko saada päivittäin

8.    Ilman musiikkia en voisi elää

9.    Minulla on myös kissa, Bomo, joka on otettu Hesystä

10.  Kesä on lempivuodenaikani <3

11.  Kaverini on ”ammatiltaan vankikarkuri” :D

Haaste kysymykset:

1.    Mitä harrastat?

Valokuvausta, matkailua, nörtteilyä, lukemista, satunnaisesti käsitöitä.

2.    Kallein ostoksesi?

Kotini, eli asunto.

3.    Miksi juuri tähän koirasi rotu -rotuinen koira?

Koska olen aina ollut mieltynyt chihuihin ja olen kissaihminen ja mielestäni chihut ovat niin kissamaisia.

4.    Kauanko olet kirjoittanut blogia?

Tätä kyseistä aika vähän aikaa (muistaakseni, tarkastamatta, alle vuoden).

5.    Minkä merkkinen puhelimesi on?

Nokia C6-00, töistä saatu (en halua investoida moiseen kapistukseen omia, vähäisiä rahojani).

6.    Lempipaikkasi kotona?

Tykkään nukkua, joten sänky.

7.    Onko sinulla muita lemmikkejä? Jos on niin mitä?

Mulla on siis Pinkki (lk chihuahua, creme, 1v 2kk) ja Bomo (kissa, musta, 7v 7kk).

8.    Lempikauppasi? (esim. vaate, sisustus, yms)

Ei mulla taida sellaista olla…

9.    Minkä väriset hiukset sinulla on?

Tällä hetkellä punaiset, mutta mietin jo, mitä seuraavaksi.

10.  Monetko kengät omistat?

Enpä ole laskenut… 30?

11.  Lempiväri?

Pinkki J

Kysymykset haastetuille:

1.    Paljonko kello on nyt?

2.    Mikä on viimeisin asia, jonka haluaisit?

3.    Mikä ärsyttää eniten Facebookissa?

4.    Minkä/mitkä miellät sosiaaliseksi mediaksi?

5.    Osallistutko tällaisiin kyselyihin usein?

6.    Kerro kolme asiaa, joihin olet koukussa.

7.    Tämän kesän kesäbiisi ehdokkaasi?

8.    Mitä ilman et voisi elää?

9.    Erikoisin ammatti, jonka edustajan tunnet?

10.  Onko sinulla lemmikkejä, mitä?

11.  Lempikukkasi?

Haastetut:

http://bigirodoksella.blogspot.fi/

http://kirjamieli.blogspot.fi/

http://mamanmatkakertomuksia.blogspot.fi/

En viitsi ahditella immeisiä, joten kolme vain haastettuna :)

Jaksanko jatkaa?

Kirjoittelusta onkin pienoinen tauko. Olen kirjoittanut kyllä ihan paperiseen päiväkirjaan aina päivittäin tuntemuksiani, mutten tänne.

Tässä välillä on tapahtunut kaikenlaista, kivaa ja vähemmän kivaa.

Esimerkiksi Helatorstain nukuin kokonaan, vaikka piti tehdä vaikka mitä. Olen vain henkisesti aika väsynyt tällä hetkellä.

Viikon 21 vietin Aslak-kuntoutuksen seurantajaksolla Ortonilla Ruskeasuolla. Haikein mielin meni tämä jakso, sillä meillä on aivan ihana porukka ollut. Viikko kului erinäisten liikuntaharrasteiden parissa, joista lemppareitani olivat kuntonyrkkeily sekä vesirentoutus.

Viime lauantaina olin Otu ry:n järjestämällä retkellä Seilin saaressa. Lähdimme aamusta aikaisin ja suuntasimme Nauvoon, jossa söimme lounaan. Tämän jälkeen menimme lautalla (25min) Seiliin, joka on muuten rehevä ja kaunis saari. Ilma vielä suosi reissua.

Maanantai palautti arkeen ja sai miettimään Aslakissa todettua pahentunutta työuupumusta. Eikä vain miettimään vaan kokemaan sen. Työt ovat viimeisen parin viikon sisällä lisääntyneet ja tulevat lisääntymään jatkossakin. Tämä ymmärretään, siis bipolaarisuus, mutta kuitenkaan ei ymmärretä töissä. Olen aika neuvoton, miten jaksan jatkaa… Enkä voi sanoa, etteikö mielessä aika ajoin ole synkkiäkin ajatuksia, jotenkin tuntuu, etten vain jaksa jatkaa…