tiistai 29. toukokuuta 2012

Jaksanko jatkaa?


Kirjoittelusta onkin pienoinen tauko. Olen kirjoittanut kyllä ihan paperiseen päiväkirjaan aina päivittäin tuntemuksiani, mutten tänne.

Tässä välillä on tapahtunut kaikenlaista, kivaa ja vähemmän kivaa.

Esimerkiksi Helatorstain nukuin kokonaan, vaikka piti tehdä vaikka mitä. Olen vain henkisesti aika väsynyt tällä hetkellä.

Viikon 21 vietin Aslak-kuntoutuksen seurantajaksolla Ortonilla Ruskeasuolla. Haikein mielin meni tämä jakso, sillä meillä on aivan ihana porukka ollut. Viikko kului erinäisten liikuntaharrasteiden parissa, joista lemppareitani olivat kuntonyrkkeily sekä vesirentoutus.

Viime lauantaina olin Otu ry:n järjestämällä retkellä Seilin saaressa. Lähdimme aamusta aikaisin ja suuntasimme Nauvoon, jossa söimme lounaan. Tämän jälkeen menimme lautalla (25min) Seiliin, joka on muuten rehevä ja kaunis saari. Ilma vielä suosi reissua.

Maanantai palautti arkeen ja sai miettimään Aslakissa todettua pahentunutta työuupumusta. Eikä vain miettimään vaan kokemaan sen. Työt ovat viimeisen parin viikon sisällä lisääntyneet ja tulevat lisääntymään jatkossakin. Tämä ymmärretään, siis bipolaarisuus, mutta kuitenkaan ei ymmärretä töissä. Olen aika neuvoton, miten jaksan jatkaa… Enkä voi sanoa, etteikö mielessä aika ajoin ole synkkiäkin ajatuksia, jotenkin tuntuu, etten vain jaksa jatkaa…

tiistai 22. toukokuuta 2012

keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Lääkkeet vaihtuu, paraneeko olo?


Eilen kävin psyk.poliklinikalla lääkärillä ja lääkitystäni vaihdetaan. Olen tähän asti syönyt Venlafaxinia 150 mg sekä iltaisin ottanut Ketipinoria 75 mg. Tässä vaiheessa uusi lääkitys on Venlafaxinia 75 mg (ajetaan alas tuo lääkitys, eli lopetetaan pikkuhiljaa kokonaan) ja Deprakineä 300 mg aamuin ja illoin.
Venlafaxin lopetetaan, koska kyseinen lääke on ns. yksisuuntaiseen masennukseen ja voi pahentaa mielialanmuutoksia. Deprakine taas on tarkoitettu juuri kaksisuuntaisen hoitoon. Lisäksi käyttötarkoituksia on paljon muitakin, mm. epilepsia ja kipulääkkeeksi.

Aloitin tuolla uudella siis eilen illalla ja jännitin, alkaako se väsyttää. Ei onneksi alkanut ja niinpä sitten otin tänään aamullakin. Erityisiä tuntemuksia ei ole tullut, tosin tuntuu, että syynään oloani vähän liiaksikin.
Oloni on ollut todella heikko tässä pari viikkoa. Pientä pyörrytystä ja oksetusta kokoajan. Sanoin siitä lääkärillekin ja totesi, että josko olen raskaana. En ole, tiedän sen tarkasti. Mutta jouduin perustelemaan, mistä tiedän varmaksi. Huoh! Nyt uudella lääkityksellä en saisi tullakaan.
 
Epäilen itse, että heikko olo johtuu stressistä, jonka aiheuttaa moni asia työssä. Tuntuu, että töitä tulee kokoajan lisää ja ns. ylimenovaihe vain jatkuu ja jatkuu ja työt lisääntyy :/ Hyvin oloani kuvaa se, että mieheni haki eilen minut tuolta lääkäristä ja totesi ”pyörryitkö taas?” Ihmettelin, että miten niin? Olin kuulemma kalpea ja kun itse katsoin peilistä, olen aika kalpea kokoajan.

Joka tapauksessa, rentouttavaa Helatorstaita ja voimia tulevaan :)

tiistai 15. toukokuuta 2012

Turre tuli kotiin!

Tänään käytin Bomo-kissaa rutiinitarkastuksessa ja rokotuksissa Viikin pieneläinsairaalassa. Kaikki on hyvin hällä ja rokotukset uusittiin.

Siellä oli myynnissä kuvan Turre ja olihan se pakko hankkia!

Oman voi hankkia täältä

Hiusten selvitysharja nro 1!

Kävin kampaajalla värjäyttämässä tyvet ja luin siellä Trendistä tästä tuotteesta. Kappas, kampaajallani oli niitä myynnissä ja tottakai heti hankin.

Aivan mahtava kapistus näin pidennyksiinkin ja hyvä, kun saa matkamallisena mukaankin.

Lisätietoja tästä löytyy täältä

perjantai 11. toukokuuta 2012

Negatiivisuus ja sen vaikutus


Olen viime aikoina lukenut todella vähän… pari kirjaa on yöpöydällä kesken. Tulee luettua vain lehtiä, joita tulee paljon ilmaiseksi. Kaipa tämä on sitä matalapainetta mielellä, ettei jaksa lukea?

Pohdin tässä negatiivisuutta, jota jokainen varmasti aika ajoittain kohtaa. Itse yritän olla mahd. positiivisesti ajatteleva, mutta mielen kiemurat tekevät olon liiankin negatiiviseksi välillä.

Oletteko huomanneet miten imette ympäristön fiiliksiä itseenne? Jos joku pauhaa negatiivisia asioita kokoajan ja joudut kuuntelemaan niitä, itsekin alat tuntea olon negatiiviseksi ja ajatella asioista synkästi? Itse pyrin välttämään negatiivisiä ihmisiä. Teen sen osittain tiedostamattanikin. Mutta sitten on tilanteita, joissa joudut olla lähellä ihmistä, joka ajattelee kaikesta negatiivisesti,  jota särkee kokoajan johonkin ja jolla ei koskaan ole mikään hyvin ja kaikki muka tarpeellinen materiaali puuttuu. Siksikö ennen oltiin onnellisempia, kun ei ollut internetiä, josta sai imettyä vaikutteita? Kun oli vain onnellinen niistä lähimmistä siinä.

Tiedän senkin, että jokaisella se oma tilanne on ns. pahin. Jos itse on ollut esim. puoli vuotta sairauslomalla masennuksen takia ja toinen on ollut kuukauden sairauslomalla leikkauksen takia, tämä kuukauden saikulla ollut kokee tilanteensa pahemmaksi. Ainakin tällaisiin tilanteisiin olen törmännyt. Voi kun masennuksen voisi jollain leikkauksella poistaa kokonaan, poistamatta kuitenkaan kaikkia hyviä mielentiloja.

Odotan jo huomista kovasti, sillä saan kaikkein tärkeimmät ympärilleni. Ihmiset, jotka ovat olleet lähelläni myötä- ja vastoinkäymisissä ja jotka pysyvät vierellä. Heistä olen kiitollinen <3

Mukavaa viikonloppua! Eikä anneta sateen ja viileyden häiritä hyvää mieltä!

torstai 10. toukokuuta 2012

Tasaista tallaamista, mielen myllerryksissä


Kirjoitettavaa olisi paljon, olisi paljon purettavaa… Ahistaa kaikki, mutta toisaalta olen onnellinen. Vaikka ystävät ovat karsiutuneet, ne tärkeimmät ovat olemassa ja entistä tärkeämpiä <3 

Mulla on maailman ihanin ja reippain koiruus, Pinkki <3 Hän aiheuttaa ilon aiheita päivittäin, eilen päättyneen Rohkeutta ja reippautta –kurssinkin johdosta. Kouluttaja kehui häntä reippaaksi ja todella edistykseeksi.

Mulla on myös ihana ja rauhallinen kisupoika, Bomo. Hän on ihanan rauhallinen ja kiltti, tosin nyt olen huolissaan, kun on menossa syömättömyyskausi. (Hän siis todella on aina vetänyt paastoja ja niiden jälkeen syönyt senkin edestä). Ensi viikolla käytetään rutiinitarkastuksessa eläinlääkärissä, joten katsotaan, mitä sanoo.

Mitäs on tapahtunut tässä menneellä viikolla… Kiire on ollut päivisin töissä, iltaisin koiraharrastuksissa, jne.

Viime viikolla olin HIFK:n lätkäkauden päätösristeilyllä, joka oli aivan loistava. Tosin tietyt ihmiset (lue naiset) aiheuttavat pahaa verta ja puhuvat paskaa selän takana. Osittain tästä syystä olen siirtynyt fanikatsomoista takavasemmalle ja en juuri ole käynyt lätkä-, jääpallo- tai futismatseissa. Keskityn koiruuteen ja kotiin.

Sunnuntaina käytiin testaamassa Helsingin koirauimala ja oli kyllä hyvä kokemus! Suosittelen. Tämä oli Pinkin neljäs uintikerta ja hyvin ui ilman pellareitakin.

Tällaista siis tällä kertaa… Katsotaan mitä tuleman pitää… Tunnin päästä, huomenna, ensi viikolla, tulevaisuudessa.