Minttu Vettenranta: Jonakin päivänä kaduttaa

"Elisa kuoli helmikuussa. Kesken kireiden pakkaspäivien." Elisa valitsi kuoleman, kun elämä oli liian raskasta. Kuoleman jälkeen Elisan äiti avasi tyttärensä päiväkirjan, joka oli ovi maailmaan, jota ei saisi olla. Kuva koulupäiviin, jotka olivat täynnä kipua, pelkoa ja häpeää. Elisasta tuli enkeli, mutta jälkeen jäivät lukemattomat koulukiusaamisen muistot. Elisan isä muisti jotain mitä ei halunnut muistaa. Hän lähti selvittämään jättämiään jälkiä kiusaajana. Jonakin päivänä kaduttaa on fiktiivinen tarina tosielämän ihmisistä. Se saa kysymään voiko tällaista oikeasti tapahtua ja silti se on totta kaikkialla. Se on tarina katumuksesta ja anteeksipyytämisestä, jonka lopuksi jäljelle jää vain kysymys: Voiko kaikkea saada anteeksi, itseltään?

**********
Itsekin olin koulukiusattu, koulukiusaaja piinasi minua vielä pari vuotta sitten puhelimitse... Silloin itsemurhasta ei puhuttu, kuten tänä päivänä, enkä sellaista hautonutkaan, en tiennyt siitä...

Huomaan itse omaavani naamion, joka hymyilee ja on iloinen, vaikka sisällä kuohuu :/


Suosittelen kirjaa herättämään ihmiset horroksesta. Välttämättä oma lapsi ei olekaan niin onnellinen kuin näyttää kotona.