Miksi salata?

Mietin nykypäivää ja sitä, miten moni vieläkin salaa mielialahäiriönsä. Minkä takia? Onko syy häpeässä vai siinä, että yhteiskunta vaatii meidän kaikkien olevan superihmisiä?

Itse tulin ns. kaapista sairauteni kanssa viime kesänä. Olin matkalla festareille ystäväni kanssa ja bussissa kerroin hänelle tarkemmin sairaudestani. Päästyämme perille, bussin ulkopuolella tuntematon nainen tuli juttelemaan minulle ja kertomaan sairastavansa samaa tautia. Hän kertoi vinkkejä jaksamiseen ja tulihan sieltä jotain höpöhöpö-juttujakin. Juttutuokio oli mielenkiintoinen ja sain siitä voimaa kertoa asiasta äidilleni. Eli äitini ei tiennyt sairaudestani.

Pelkäsin äidin reaktiota. Onko se vain toteamus ”älä viitti, koita piristyä”, tmv. Kuten aika usein erinäisistä asioista toteaa. Nyt kuitenkin ymmärsi tilanteen ja on ollut ymmärtäväinen. Samalla päätin, että kerron tästä myös töissä esimiehelleni. Jännitin tilannetta.

Uusi esimies, piti avautua pitkästä sairauslomasta edellisessä tehtävässäni sekä diagnoosista, jonka olin saanut. Esimieheni (joka siis on nainen), otti asian aivan älyttömän hyvin. Olen kertonut sairauden uusista käänteistä sekä käynneistäni psyk.polilla. Hän kysyy usein, miten jaksan ja miten olen voinut. Lisäksi saan pitää etäpäiviä, koska avokonttorissa istuminen stressaa, metelin takia.

Esimieheni ymmärtää sairauttani yllättävänkin hyvin ja teki jo alussa selväksi, että hänelle pitää tulla sanomaan, jos töitä on liikaa ja jos ei vaan jaksa. Tämä on mielestäni esimieheltä aivan mahtavaa toimintaa. Hän sanoo tuon olevan hänen ongelmansa, eikä työntekijän.

Avoimesti ”hulluna” (siis leikkimielisesti sanottuna), on moni tuttavani kertonut oman versionsa mielialahäiriöistään ja uskaltanut yleensä puhua tästä. Mielestäni se, että olen kertonut bipolaarisuudestani, on monella tapaa auttanut ihmisiä tajuamaan, miksi toimin joissain asioissa tietyllä tavalla.

Toki on niitäkin, jotka kokevat, että sairaus on vain teeskentelyä. Vain syy toimia tietyllä tavalla tai olla toimimatta ollenkaan. Esimieheni joskus totesi tosin, ettei ole työskentelyssäni huomannut ollenkaan sairauttani. Eihän sitä huomaakaan, jos on mielekästä tekemistä.

Olen aina ollut tunteellinen ihminen. Kun vituttaa, saatan räiskyä ja kiroilla. Kun kaikki on hyvin ja olen iloinen, hymyilen, nauran, tuon kaikki tunteeni ilmi. Itken surusta, itken ilosta, näytän tunteeni. Mielestäni tunteiden näyttäminenkin on kyky. Toki minullakin on ns. maski. Eli jos olen surullinen, järkyttynyt tai vittuuntunut, osaan tietyissä tilanteissä kätkeä sen hymyni taakse. Ja tätä kykyä tarvitaan mm. työelämässä.

Näissä fiiliksissä ja ajatuksissa aloitan ansaitun talvilomani J Ihanaa pääsiäisen odotusta <3

Jaksaminen / jaksamattomuus

Olen viime päivinä pohtinut jaksamistani ja jaksamattomuuttani. Tunnistan jo koska on maaninen vaihe ja koska iskee depressio päälle. Nyt on mennyt pidemmän aikaa ihan tasaisesti ja olen jaksanut aika hyvin. Onko syy sitten herkullisessa salmiakin makuisessa D-vitamiinissa vai Dermosilin multivitamiini? Vai vain ulkona oleva valoisuus? No, joka tapauksessa aina kun on hyvä fiilis, pelkään jo tulevaa depistä :/ Onneksi tiedän kuitenkin mistä on kyse...

Mutta entä sitten, jos ympäristö ei tätä ymmärrä? Kun alavire tulee, ei kotoa halua poistua kuin töihin. Työ on minulle kantava voima, joka pitää kiinni arkirutiineissa ja josta saan tyydytystä, joka kerta kun onnistun tai saan aikaiseksi jotain.

Henkilön, joka ei tätä sairautta ole sairastanut, on vaikea samaistua tähän. Niinpä niinä kertoina, kun depression aikana saan aikaiseksi sovittua jonkin tapaamisen työn ulkopuolella, se on aikamoinen ponnistus. Niin hassulta/tyhmältä, kun se kuulostaakin.

Muutoinkin, maanisessa vaiheessa pyrin mahdollisimman vähän suunnittelemaan mitään tekemisiä. Ne yksin kertaisesti aiheuttaa ylimääräistä stressiä. Tästä syystä esim. jumppatunnit ovat poissuljettuja, ehtiminen tiettyyn paikkaan tiettyyn aikaan aiheuttaa stressin :/ Töissä tilanne on eri, koska siellä ollaan tunteja päivässä ja siirtyminen on helpompaa.

Miten sitten ilmaista kaverille, että sori, mutta mä en vaan jaksa nähdä? Ettei syy ole kaverissa vaan omassa jaksamisessa. Ja etten halua kauheasti sopia etukäteen, että ehkä ensi viikolla... Useammin kuin kerran tai kaksi olen saanut tekstiviestin "ei sitten nähdä" tai "ei pakosta" tmv. Onko se sitten reilua ja hyvää mieltä tuottavaa? :/

Loma alkaa pian

Enää perjantaina töitä ja sitten onkin talviloman aika. Mitään erikoista ei ole suunnitteilla, koska koiralle ei ole hoitajaa ja pitää elää sen ehdoilla.

Lauantaina ohjelmassa on Kevätmessut messukeskuksessa. Mitähän kaikkea kivaa sieltä löytyykään ;)

Sunnuntai menee varmasti kyläillessä ainakin vanhemmillani sekä valmistautumalla lomaviikkoon :D

Maanantaina suuntaan päiväkseltään Tallinnaan. Ajatuksena on ainakin käydä Rocca al Maressa ja syödä hyvin. Menomatkan taitan business loungessa, jossa tarjolla runsas aamiainen :)

Tiistaina kampaaja ja keskiviikkona varmaan Hämeenlinnan vankilamuseossa käynti. Vankilamuseo jäi viime kesänä käymättä, kun puunasin ja laitoin kotia valmiiksi uudelle tulokkaalleni, Pinkille <3

Lukijatoive: Eutanasia

Kyselin tässä taannoin, mistä aiheesta lukijani haluaisivat lukea. Eutanasia oli yksi toiveaihe, joten ajattelin kirjoittaa siitä mielipiteeni. Kevennän tätä raskasta ja vaikeaa aihetta kauniilla ruusuilla.

Eutanasia (kreikkaa, eu-thanatos, hyvä kuolema) eli armokuolema tai armomurha on armosyistä tehty teko tai tekemättä jättäminen, joka aiheuttaa toisen ihmisen kuoleman. 
Wikipedia.fi

Oma mielipiteeni eutanasiasta on, että se tulisi sallia. Mielestäni ihmisen tulisi saada päättää omasta elämästään, mutta niissä rajoin, että eutanasia tehtäisiin, jos sairauteen ei ole parannusta ja henkilö kärsii. On kamalaa kuulla ihmisiltä, miten jotain läheistä on pidetty vuosia sairaalahoidossa, kärsimässä kivuista, joihin ei apua löydy enää. Makaamassa "vihanneksena" erinäiset eritteet housussa :( Onko se ihmisarvoista elämää? Nauttiiko siitä kukaan?

Tiedän, että tällaisessa tilanteessa se päättäminen "Nyt riitti!" on varmasti vaikeaa. Itse vein 19 vuotiaan kissani nukutettavaksi, koska oli mennyt niin huonoon kuntoon. Misu-kissani oli minulle kuin pikkusisko, sain hänet 5 vuotiaana. Päätös eutanasiasta oli toisaalta vaikea (olihan hän minulle erittäin tärkeä), mutta kun näin kärsimyksen, päätös oli todella helppo. Misu nukkuu nyt ikiunta Metsälän eläinten hautausmaalla <3

Itse olen allekirjoittanut muutama vuosi sitten hoitotestamentin. Tämä poistaa läheisiltäni taakan päättää hoidoistani ja elämäni jatkamisesta, mikäli esim. onnettomuudessa menen tilaan, jossa itse en osaa kommunikoida. Suosittelen lämpimästi aiheeseen tutustumista Stakesin sivuilla ja pohtimaan, voisiko itse allekirjoittaa hoitotestamentin?

Palaten takaisin aiheeseen, eli eutanasiaan. Katsoin taannoin dokkarin, joka kertoi erilaisissa tilateissa olevista ihmisistä, jotka matkustivat Hollantiin, saadakseen toteuttaa eutanasian. Yksi näistä pisti silmääni.

Eräs pariskunta halusi eutanasian yhdessä. Mies oli kuolemansairas, sairasti lihasrappeumatautia, joka aiheutti sen, ettei itse kyennyt enää tehdä mitään. Vaimo taas ei halunnut jäädä maailmaan ilman miestään ja halusi siksi eutanasian, täysin terve ihminen siis. Tällaista en itse hyväksy. Miten vaimo voi tietää, mitä elämä tuo tullessaan hänelle vielä?

Jopas tekstiä on jo tullutkin ja tiedän tämän aiheen jakavan ihmiset puolesta ja vastaan -osioihin. Tässä kuitenkin omia mielipiteitäni ja ajatuksia.

Lauantain kukkaiset terveiset

Varasin viime viikolla kirjastosta muutamia kirjoja, mm. nämä kuvassa näkyvät. Ihan ajatellen parvekkeiden "kukittamista" :)

Pari ohjelmointikirjaakin varasin, jotta css:ää ja php:tä saisi jo ennakkoon opittua, ennenkuin tulevat koulussa.

Ruokakauppareissulla ostin Prismasta tuoreita ruusuja, kaksi ruukkua narsisseja sekä lisää multaa, jotta saan pääsiäisruohot itämään ohrasta.

Narsissit istutin samalla hankkimaani ruukkuun ja odotan, että kukkisivat pian :)

Multaa tarvitsen myös töissä olevalle perunalle, jonka taustalla on pitkä juttu, avaan sitä jossain vaiheessa. Kuitenkin ajattelin kasvattaa siitä viherkasvin töihin :D

Muuten tänään ei kai ole ohjelmassa mitään normaalista poikkeavaa... Ruokaa pitää tehdä ja lepäillä ensi viikkoa varten. Ehkäpä huomenna kipaista vanhemmillani. Sää on valitettavasti huonompi kuin lupasivat, joten ulkoilla ei viitsi tulla räntä/vesisateessa.

Ihanaa viikendiä!

Koiraposeerauksia - koittakaa kestää ;)

Mistä kirjoittaisin?

Joskus iskee himo kirjoittaa... Nytkin tekisi mieli kirjoittaa jotain, mutten keksi mitä :D

Blogiani ei moni seuraa, mutta ajattelin silti heittää ilmaan kysymyksen:

Mistä haluaisitte lukea? Kirjoittaisin asiasta oman kantani, mutta...

Tiedoksi, ettei kirjoituksista tarvitse vetästä herne-maissi-paprikoita nenään kuitenkaan, koska tarkoitus ei ole missään tapauksessa tuomita kenenkään valintoja, tmv. :)

Koukuttavat tv-sarjat

Ajattelinpa kirjoittaa seuraamistani tv-sarjoista, kun ei tässä ole muutakaan sanottavaa ja tekee mieli pohtia :D

Olen ollut jo vuosia koukussa Salkkareihin eli Salatut Elämät -sarjaan. Katson sen suorana telkkarista, jos satun olemaan kotona. Jos en, kuten en juuri mitään ehdi suorana nähdä, se tulee boksille ja katson kunhan ehdin :)
Välillä kyseisessä sarjassa mennään vähän yli... Kauniit ja Rohkeat -tasolle!

Uusin koukuttava sarja on Iholla. Olin sen suhteen aika skeptinen, mutta nyt odotan mielenkiinnolla aina seuraavaa jaksoa. En tätäkään seuraa suorana, mutta aina seuraavana päivänä katson sen boksilta. En meinaan valvo niin myöhään kuin se tulee ;D
Ihmetyttää miten julkkiksen vaimo on tuohon hommaan lähtenyt ja miten tämä julkkis on siihen suostunut? Niin kusipään (kuten hän itsekin on asian ilmaissut) kuvan tästä saa.

Matkaoppaat koukuttivat minut myös, mutta... Jaksoja on jäänyt välistä ja en sitä niin tiiviisti seuraa. Ihmettelen vain niitä turakaisia, jotka esim. Sunny Beachilla valittavat melusta?!?!? Siis sinnehän nuoret menee dokaamaan, bailaamaan ja remuamaan. I know, olen ollut siellä.
Sitten ihmettelen muutenkin ihmisten avuttomuutta :D ja häämatkakohteena Sunny Beachia? Voi äitee :D

Aivan mahtava tosi-tv on Poliisit. Työ on rankkaa, sen sarja tuo julki, mutta huumorin ystävänä dikkaan sitä tapaa, jolla purkavat rankkoja tilanteita --> huumorilla!

16 and Pregnant ja Teen Mom ovat koukuttaneet myös, pahus, ettei MTV:tä saa tallennettua boksille Elisaviihteestä. Kuten ei muistakaan ns. maksukanavia.

Erinäiset versiot C.S.I -sarjoista tuli aiemmin tuijotettua, mutta kun jaksot toistavat toisiaan, se jäi kokonaan pois. Rikossarjat kiinnostavat kyllä, mutta liika on liikaa. Esim. nämä brittiversiot Wallanderista ja Millenium trilogiasta jätä omaan arvoonsa... EVVK, ruotsalaisia ei voita mikään.

Uusi sohva on laskeutunut olohuoneeseeni

Eilen tuli Askosta uusi sohva ja se on aikas kiva :) Olen vuosia, vuosia haaveillut tuollaisesta ja nyt sellainen sopiva löytyi (tai täydellinen) ja vielä edullisesti.

Siellä se kököttää ja Pinkki tutustuu siihen :) Mahtavuutta!

Purina ONE

Sain Buzzadorin kautta testiin Purina ONE -tuotteita. Ideana on tarjota kyseisiä ruokia Bomo-kissalleni sekä buzzata kissanomistajille, kera alennuskupongin.

Jaan siis tuotenäytteitä ja buzzaa Purina ONE -tuotteista samaan aikaan kissoja omistaville ystävilleni ja tuttavilleni, ja maistata näitä tuotteita heidän kissoillaan. Purina ONE -tuotteet lupaavat auttaa kissoja saavuttamaan pitkän ja terveen elämän.

Purina ONE:lla olevat tuotteet:

Purina ONE Sterilcat Runsaasti Lohta & Vehnää, sisältää Tonnikalaa

Purina ONE Sterilcat sisältää runsaasti proteiineja ja kivennäisaineita, jotka säätelevät virtsan pH-arvoa. Kissasi olo on kylläinen kauemmin ja painonhallinta on näin helpompaa. Hoikka keho edesauttaa myös hyvää nivelkuntoa. Tuotteen sisältämä aktiivinen erikoiskivennäinen vähentää myös hammaskivenmuodostumista jopa 40 %. 

Purina ONE Sterilcat Runsaasti Naudanlihaa ja Vehnää

Myös tämä Purina ONE Sterilcat on sisällöltään yhtä terveellistä kuin yllä esitelty kissanruoka. 

Purina ONE Adult Runsaasti kanaa ja Täysjyväviljaa

Purina ONE Adult on kehitetty erityisesti 1-7-vuotiaille kissoille. Aikuiset kissat tarvitsevat optimaalisen ja tasapainoisen ravinnon ylläpitämään hyvää terveyttä. Purina ONE -tuotteiden sisältämät ravintoaineet, vitamiinit ja antioksidantit ravitsevat kissaa parhaalla mahdollisella tavalla.
(tästä jaan näytteitä)

Mikä on Buzzador, lisätietoja täältä >>

Ensimmäinen koulupäivä

Tänään alkoi siis opinnot AEL:ssa, Verkkoviestinnän suunnittelija, Web Designer ammattitutkinnon tiimoilta. Ryhmässämme on todella erilaisia ihmisiä ja se on mahtavaa. Ryhmä vaikuttaa muutenkin aivan mahtavalta :) Seuraavat kaksi vuotta siis tiivistä opiskelua töiden ohella... Mutta sellaisen asian tiimoilta, josta todella tykkään!

Tänään oli myös juhlapäivä! Pinkki täytti tänään vuoden ja sai sen kunniaksi nakkeja sekä raejuustoa. Hyvin maistui ja nyt tuo torkkuu vieressä masu pullollaan herkkuja :)

Eli ei kun unille ja huomenna toinen lähipäivä opintojen parissa.

Huuto.net

Laittelin just Huuto.netiin myyntiin läjän kirjoja sekä iskemättömän MP3-soittimen... ei kun selailemaan ja shoppailemaan :)

TÄSTÄ >>

Viikonlopun fiilikset

Viikonloppu oli pitkästä aikaa kiva :) Aktiivisesti tuli tehtyä kaikenlaista ja paljon sain aikaan. Kuten edellisestä päivityksestä näkyi :)

Pinkin kanssa tuli käytyä Peten Koiratarvikkeessa, Porvoossa. Mikä unelmakauppa! Jos sieltä ei jotain löydy lemmikille, ei mistään :D Suosittelen!

Viime torstaina Pinkki tapasi kaveripariskunnan Luke-lunnikoiran ja täytyy sanoa, että poika oli kiinnostunut vain Pinkin takapuolesta sekä pesi korvat kunnolla :D Voi Lukea <3

Kaveripariskunnalla on pian vuoden ikäinen poika ja täytyy sanoa, etteivät ole jämähtäneet kuitenkaan. Sitä kun itse on "menettänyt" ystäviä sille, että heillä on lapsia ja he eivät ehdi ikinä tekemään mitään, koska on lapsi. Sellaisen takia itselle tulee kammo ja en toden totta ole haaveillut lapsista :D Jos elämässä ei ole kuin lapset :) Karvaset lapset ovat niin helppoja ja palkitseviakin. Nythän ei onneksi tarvitsekaan enää miettiä / selitellä kenellekään, milloin lapsia tulee tai miksei niitä jo ole. Voin sanoa, että lääkitys kieltää sen :)

EDIT 20.3.2012 klo 14:06
Olen todella harmissani siitä, että tämä blogikirjoitukseni viikonlopustani, aiheutti tuttavassani oudon reaktion. En siinä dumannut lapsiperheitä, harmittelin vain lapsien tuomista "ystävämenetyksiä". Se oli täysin oma mielipiteeni ja ei kohdistunut kehenkään. Onko tässä sitten se, että "se älähtää, johon kalikka kolahtaa"? Mene ja tiedä.

En kyseistä viestiä halunnut julkaista kommentissa, minusta se oli niin mustavalkoinen... Ennen sen kirjoittamista, olisi voinut miettiä hetken. Pistää taas bipolaarisuuteni mylläämään ja vetää maanisuudesta pois :( Tiedän, olen herkkä reagoimaan...

Pitkästä aikaa päivitys

Kirjoitan pitkästä aikaa tänne... Tietokoneella ei ole vain jaksanut roikkua, kun maanisuuteni jyllää :D

Viime torstaina kiersin Nokialla ja Hämeenlinnassa duunin puitteissa. Perjantaina etäpäiväilin ja kävin Tuusulassa myöskin työmatkailemassa.

Hämeessä innostuin työkaverini ansiosta hankkimaan viherkasveja ja ohos, niitä on riittämiin nyt :D Lopussa kuvakooste :) Se, miksei minulla viherkasveja ole ollut, on oikeastaan puutarhuri Bomo-kissassa :) Se kun tykkää natustaa kukkasia :D Jännä nähdä miten nyt käy :)

Jukkapalmu, kiinanruusu ja vas. edessä vielä tuntematon kasvi

Basilika, rosmariini ja timjami

Kukkajalat Ikeasta sekä oik. peikonlehti, vas. Naistenpäivän tulppaanit sekä vielä toistaiseksi tuntematon kasvi

Muratti amppelissa

Juoru amppelissa ja edessä sutipuu

Aurinkoinen keskiviikko

Pari työpäivää on mennyt ihan hujauksessa, uutta isoa kampanjaa pyhätessä pystyyn :) Sen tiimoilta suuntaan huomenna Nokialle.

Töiden jälkeen käytiin Pinkin kanssa ihanassa, aurinkoisessa säässä ulkoilemassa ja ihmettelemässä lumen sulamista.

Ärsyttävää on vain ne vastuuttomat koiranulkoiluttajat, jotka eivät sieltä hangesta voi koiran jätöksiä kerätä vaan ne ovat nyt näytillä kaikelle kansalle, yöks :P

Käsitöitä en nyt ole juurikaan tehnyt, kuten en ole lukenutkaan... Jotenkin olen vain ollut niin väsynyt iltaisin. Olo on muuten ollut ihan mukava, liekkö herkullisten, salmiakin makuisten D-vitamiinien syy? Ne nimittäin maistuvat niin hyviltä, että voisin syödä enemmänkin :D
Tsekatkaa, Professorin D3-vitamiinit :)

Mukavaa loppuviikkoa toivotellen :)

Sunnuntain aktiviteettejä

Aamupalan jälkeen suuntasimme Koirakeitaan asiakaspäivään. Siellä näimme esityksiä erilaisista harrastuksista, siis koirien sellaisista. Ilmoitin Pinkin Rohkeutta ja Reippautta! - Kurssi koiran itsevarmuuden kohottamiseen -kurssille, joka alkaa 18.4.

Sieltä oli tarkoitus suunnata Tokoinrannan koirapuistoon, mutta koska kaverimme (Dana ja Taika) eivät suunnanneet sinne, jätimme mekin väliin.

Suuntasimme sitten Mustiin ja Mirriin, Porttipuistoon. Siellä sovittelimme Hurtan ulkoiluvaatteita, mutta sopivaa kokoa ei löytynyt... Ainoastaan pari lelua tarttui mukaan.

Nyt koiruus on väsy ja nukkuu tuossa tyynyn päällä :)

Pinkin elämää voi muuten seurata Facebookissa :)

Aurinkoperjantai

Perjantaina oli mahtava fiilis, sain töissäkin aikaiseksi enemmän kuin pitkiin aikoihin. Lähdin kuitenkin töistä jo puolen päivän aikoihin, suunnaten tulevaan opinahjooni.

Reippaan viikon päästä alkaisi Web Designer -koulutus, joka kestää kaksi vuotta. Tilaisuus oli lähinnä informatiivinen, siinä kerrottiin opintojen sisällöstä, jne. Kuitenkin joudun nyt odottamaan maanantaihin tietoa, pääsinkö kouluun :D

Viereissessä kuvassa Naistenpäivänä saamani tulppaanikimppu :)

Perjantaina posti toi Juju-kerhon jäsenlehden. Kannessa oli mielenkiintoinen kirjauutuus esittely, joka oli myös kuukauden kirjana. Selasin sitten tuon jäsenlehden läpi ja löysin paljon mukavaa tilattavaa :) Ja niinpä tilaus lähti menemään, sisältäen kuukauden kirjan, Made In Home. Tuosta kirjasta enemmän kunhan pääsen tutustumaan siihen.

Fiilisten purkamista

Kävin tänään psyk.polilla uuden erikoislääkärin ja erikoissairaanhoitajan vastaanotolla. Lekuri jauhoi kokoajan vain siitä, mitä lääkkeitä käytän nyt, mitä suosittelisi ja katsoi minua välillä, kuin odottaen, että sanon "laitetaan sitten sitä". Tosiasiassa en minä osaa sanoa lääkitykseen mitään :P Tällä hetkellä otan iltaisin Ketipinoria 75 mg ja nukun sillä kuin vauva. Aamuisin menee ruuan kanssa Venlafaxin 150 mg.

Ongelma on kuitenkin se, että venlafaxin on masennuksen hoitoon eikä hoida maniajaksojani millään lailla. Ketipinor taas tasaa mieltä, mutta... manialle ei nyt tehdä mitään.

Lekuri katsoi myös tarpeelliseksi huomauttaa, että olen jo 35 vuotias ja jos ajattelen raskautta, se olisi tehtävä nyt eikä myöhemmin. Uusi lääkitys ei sovi raskauden kanssa. Viottaa kuulemma ihan raskauden alkuvaiheessa sikiön keskushermostoa. Kas, aina oppii uutta. (ja ihan huomio, ettei raskautta edes ole ajatuksissa!)

Nyt olen selannut uusia vaihtoehtoja ja mietinnässä on nyt kuukausi aikaa päättää suuntaan tai toiseen.

Vaihtoehtoina olisi Deprakine tai Lito. Jos minulta kysytään, ottaisin ehkä mielummin Liton, vaikka sillä on kilpirauhasen vajaatoiminnan kanssa ongelmia, mutta kuulemma jos syö jo Thyroxinia, ei ongelmaa pitäisi tulla. Lisäksi Lito korvaisi hyvin tarpeeni, tosin Ketoa käyttäisin varmaan nukkumiseen vielä...

Ilokseni löysin virallisen forumin bipolaarisuudesta! Eli tuolla voi tutustua sairauteeni. Minulla on siis kakkostyypin bipolaarinen, eli lievempi versio maanis-depressiivisyydestä :)

No, tässä näitä pohdintoja illan päätteeksi... Katsotaan kuin käy ja millainen prosessi on ajaa alas Venlat ja aloittaa Litot... Ei hemmetti, eikö litiumia syö aina jenkkileffoissa pillastuneet naiset?

Ei siis ihme, ettei tuon jälkeen napannut enää mennä lankaostoksille... Joten vi**uuntuneena takaisin kotiin, onneksi hauvatreffit piristi :)

Hauskaa koiraseuraa

Illan todellinen piristysruiske oli, kun Taika ja Annika tulivat meille kylään <3

Oli todella hauskaa katsoa Taikan (17 vkoa) ja Pinkin temmellystä ja hassua, kun ei välillä ollut varma, oliko kyseessä Pinkki vai Taika - Taika vai Pinkki, niin kaksi marjaa nämä koiruudet ovat :D

Toivottavasti Pinkki näkee Taikan taas pian :)

Helsingin neulojat facebookissa

Enpä löytänyt facebookista ryhmää, jossa olisi helsinkiläisiä neulojia (turkulaisia vain löytyi), joten perustinpa itse sellaisen ryhmän:

www.facebook.com/Hginneulojat

Tervetuloa!

Lankakaupat Helsingissä

FIINANEULE, Annankatu 20 (Kaartinkaupungin ja Kampin välillä)

MENITA, Korkeavuorenkatu 20 (Kaartinkaupunki)

NOVITA LankaDeli, Malminrinne 1 B (Kamppi)

SNURRE, Hietalahdenkatu 6 (Punavuori)

SOKOS Helsinki, Mannerheimintie 9 (Keskusta)

STOCKMANN, Mannerheimintie 52 (Keskusta)

TAITO SHOP HELSKY, Eteläesplanadi 4 (Kaartinkaupunki)

VIHREÄ VYYHTI, Hakaniemen halli, 2 krs. (Hakaniemen torin kupeessa)

VILLAVYYHTI, Kangasalantie 4 (Vallila)

PRIIMA, Mäkelänkatu 54 B, 3.krs. (Vallila)

SOKOS Hakaniemi, Siltasaarenkatu 6-10 (Hakaniemen torin kupeessa)

KIRSTIKKI, Mannerheimintie 49 (Meilahti)

LANKAMAAILMA NORDIA,  Kylänvanhimmantie 29 (Oulunkylä)

LANKA VAKKA, Hansakuja 5 (Itäkeskus)

TIKATA, Itäkatu 1-5 (Itäkeskus)

Työn alla nyt: Helppo bolero

Aloitin perjantaina neulomaan Yhteishyvän ohjeen mukaan helppoa boleroa poikittain neulottuna. Ohjeen mukaan tähän tulee 300g lankaa, joten tilasin Lankatalo Tapion kaupasta sen kolme kerää Novitan Crystalia (ruskeana). Kuitenkin aloitin minulla jo olevasta vastaavasta mustasta tuon ja nyt kun melkein 300g on lankaa mennyt, neule ei ole valmis :/ Pettymys... Onneksi tuota mustaa minulla on vielä neljäs kerä.

Harmittaa, kun ei viitsisi nettikaupasta tilata yhtä kerää, tulee toimituskuluja niin paljon. Tuota ei saa enää mistään kaupoistakaan...

Ann Heberlein: En tahdo kuolla, en vain jaksa elää

Aloitin tämän kirjan lukemista jo viime vuoden puolella. Kirja on aivan älyttömän hyvä, varsinkin sellaiselle, joka itse sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä.

Miksi siis luin tätä näin kauan? Ostin tämän hieman sen jälkeen, kun sain diagnoosini ja siksi moni asia tässä kirjassa ahdisti minua. Lisäksi suoraan sanottuna, olin jo unohtanut tämän välillä.

Suosittelen lämpimästi, vaikka aihe hieman ahdistaakin.

------------------------------------
Joskus elämä - ankea, harmaa arki ja paska, banaali maailma - satuttaa liikaa tai on sietämätöntä. Välillä taas on sellainen olo kuin pystyisi mihin vain. Ruotsalainen etiikan tohtori, kirjailija ja keskustelija Ann Heberlein kertoo kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstään ja kamppailee filosofisten, tuskaisten ja vaikeiden kysymysten kanssa: Mitä tehdä, kun elämä tuntuu turhalta ja arvottomalta? Miten vastustaa ahdistuskohtauksia ja itsemurha-ajatuksia? Kuka voisi auttaa ja kuunnella?

En tahdo kuolla, en vain jaksa elää ei ole helppo kirja. Mutta se on hyvin kirjoitettu kertomus pimeydestä, joka vetää ihmistä puoleensa, ja vaikeasta arjesta, joka helposti jää piiloon ihmisen ulkokuoren alle. Kirja johdattaa syvälle aiheeseensa ja tarjoaa näkökulmia niin sairauteen, sen hoitoon kuin myös oikeuteen joko elää tai kuolla. Ymmärrystä ja avoimuutta lisäävä kirja kertoo itse-eletystä helvetistä. Se on kuitenkin myös kirkasta kirjallisuutta: elävää, vaihtelevaa sekä tarkkanäköistä yhteiskunnan ja oman mielen kuvausta. Kirjaa lukee sekä kauhuissaan että omia ajatuksiaan ihmetellen.

Thomas Enger: Valekuollut

Tämän norjalaisen toimittajan esikoisdekkari toimi! Oli mukava lukea täysin uusista tuttavuuksista, eli sellaisista, joista et ole lukenut moneen kertaa aiemmin.

Aihekin oli ajankohtainen eli ns. kunniamurha. Tai ajankohtainen ja ajankohtainen, ainahan se sitä on meillä hyvinvointivaltioissa.

Mielenkiinnolla rupean nyt koluamaan lisää tämän kirjailijan dekkareita netistä.

----------------------------

Kun nuori nainen löytyy kuoliaaksi kivitettynä pellolta, kääntyvät poliisin epäilykset pakistanilaiseen poikaystävään. Onko kyse kunniamurhasta? Nettilehden rikosreportteri Henning Juul ryhtyy kirjoittamaan tapauksesta. Hän on palannut töihin pitkältä sairauslomalta ja toipuu edelleen kaksi vuotta aiemmin tulipalossa kuolleen poikansa menetyksestä.

Tutkiessaan murhaa Henning ei usko helppoon ratkaisuun. Pian kuvioita mutkistavatkin Oslon alamaailman pakistanilaismafia ja outo elokuva, jota uhri oli tekemässä. Kun tapahtuu uusi murha, Henning tajuaa, että pelissä on myös hänen oma henkensä.

Tunnustus

Sain tunnustuksen käsityöläisen kotona -ylläpitäjältä. Kiitän kovasti ja olen otettu :)

Siihen kuuluu seuraavat kolme tehtävää:

1. Kerro linkin kera blogissasi, kuka lahjoitti sinulle tämän awardin.
2. Kirjoita seitsemän random faktaa itsestäsi. 
3. Lahjoita tämä sama award 15:lle blogille/bloggaajalle

Seitsemän faktaa minusta

-  minulla on isoveli, 9 vuotta minua vanhempi

- olen suorittanut 6 tutkintoa ja aloitan pian 7:nnen

- voisin melkein sanoa rakastavani työtäni eli olen unelma-ammatissani

- omaan todella lyhyen pinnan

- minulla on useampi "ikuisuusprojekti" käsitöiden tiimoilta

- kun mieleni on maassa, en kykene edes lukemaan

- olen aina ollut eläinrakas ja jopa työskennellyt eläinsuojelun hyväksi

Lahjoitan tunnustuksen seuraaville blogeille:

Kirjamielellä 

Jantan pölinät

Kaikki elämäni koirat

Kirjaston kummitus

Dananas ja Taikataikina

Mun Tekemä!

Nikojuhanisaarinen

Peikkokukkulalla Chilen taivaan alla

Viittätoista en valitettavasti saa kasaan, mutta onhan tässäkin jo :) Eli ollapa hyvä te, joiden blogeja lueskelen ja joille tämän tunnustuksen siis lahjoitan <3