maanantai 19. maaliskuuta 2012

Viikonlopun fiilikset

Viikonloppu oli pitkästä aikaa kiva :) Aktiivisesti tuli tehtyä kaikenlaista ja paljon sain aikaan. Kuten edellisestä päivityksestä näkyi :)

Pinkin kanssa tuli käytyä Peten Koiratarvikkeessa, Porvoossa. Mikä unelmakauppa! Jos sieltä ei jotain löydy lemmikille, ei mistään :D Suosittelen!

Viime torstaina Pinkki tapasi kaveripariskunnan Luke-lunnikoiran ja täytyy sanoa, että poika oli kiinnostunut vain Pinkin takapuolesta sekä pesi korvat kunnolla :D Voi Lukea <3

Kaveripariskunnalla on pian vuoden ikäinen poika ja täytyy sanoa, etteivät ole jämähtäneet kuitenkaan. Sitä kun itse on "menettänyt" ystäviä sille, että heillä on lapsia ja he eivät ehdi ikinä tekemään mitään, koska on lapsi. Sellaisen takia itselle tulee kammo ja en toden totta ole haaveillut lapsista :D Jos elämässä ei ole kuin lapset :) Karvaset lapset ovat niin helppoja ja palkitseviakin. Nythän ei onneksi tarvitsekaan enää miettiä / selitellä kenellekään, milloin lapsia tulee tai miksei niitä jo ole. Voin sanoa, että lääkitys kieltää sen :)

EDIT 20.3.2012 klo 14:06
Olen todella harmissani siitä, että tämä blogikirjoitukseni viikonlopustani, aiheutti tuttavassani oudon reaktion. En siinä dumannut lapsiperheitä, harmittelin vain lapsien tuomista "ystävämenetyksiä". Se oli täysin oma mielipiteeni ja ei kohdistunut kehenkään. Onko tässä sitten se, että "se älähtää, johon kalikka kolahtaa"? Mene ja tiedä.

En kyseistä viestiä halunnut julkaista kommentissa, minusta se oli niin mustavalkoinen... Ennen sen kirjoittamista, olisi voinut miettiä hetken. Pistää taas bipolaarisuuteni mylläämään ja vetää maanisuudesta pois :( Tiedän, olen herkkä reagoimaan...

2 kommenttia:

  1. Miksi pitää ottaa hernettä nenukkiin tuollaisesta asiasta? Toki itsekin joskus tuosta suutuin, mutta aika aikaansa kutakin ja nyt jälkikäteen myönnän suoraan, että meidän muksujen ollessa pieniä mä en käynyt missään :( Mies mennä viipotti ja minä olin lasten kanssa kotona. Enkä edes yrittänyt laittaa hanttiin. Noh, korvataan menetetty aika nyt ;)

    Niin, näille nuorille (tai vähän vanhemmille) äideille, joilla on se ensimmäinen lapsi: ottakaa välillä omaa aikaa, käykää moikkaamassa kavereita, jättäkää se isukki sinne kotia käärön (tai leikki-ikäisen) kanssa. Tehkää sopimus, että kerran viikossa äiti lähtee käymään jossain shoppailemassa, kahvittelemassa tms. yksin ja voi samalla niitä ystäviä/kavereita moikata. Ja ehkä kerran parissa kuukaudessa voisi ihan kunnolla irtautua arjesta eli käydä vaikka ihan baarissa! Ei se perhe-elämä mihinkään karkaa!
    Tietysti jos ei kiinnosta, niin sitten ei... Ihan vaan omista kokemuksista ja nykyisistä tuntemuksista viisastuneena kerron...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitäpä ihmettelen minäkin... mutta kuten kirjoitin, "se älähtää, johon kalikka kolahtaa".

      Ainakin moni on osannut pelotella hyvin ja mä olen lapseton xD

      Poista