Kirjoittaja on todella nähnyt vaivaa, selvittääkseen miksi hänen isovanhempansa päätyivät yhteiseen ratkaisuun elämän päättymisestä.
-------------------------
Nuori journalisti kertoo unkarinjuutalaisten isovanhempiensa riipaisevan, kaksoisitsemurhaan päättyneen rakkaustarinan.
Veralla ja Istvánilla oli menneisyys, josta he eivät puhuneet. He olivat selvinneet holokaustista, toimineet kommunismin hyväksi ja paenneet Unkarista vuoden 1956 kansannousun aikaan. Tanskassa he aloittivat uuden elämän eivätkä enää koskaan katsoneet taaksepäin. Tai siltä ainakin näytti.
Kun István sairastui vakavasti, vaimo ei halunnut jäädä yksin. Sunnuntaina lokakuun 13. päivänä 1991 he toteuttivat suunnitelmansa. Heidät löydettiin käsi kädessä omasta vuoteestaan.
Kuusitoista vuotta myöhemmin Johanna Adorján lähti etsimään isovanhempiensa tarinan puuttuvia palasia. Syntyi surullinen ja kaunis kertomus hurmaavan mutta monella tavalla eriskummallisen avioparin suuresta rakkaudesta - ja jännittävä matka kirjoittajan omaan historiaan.
Minä luin tämän aika lailla vuosi sitten ja kirjoitin silloin blogiini, että kirja on paljaan rehellinen. Sinun kirjoituksesi palautta Adorjanin teoksen mieleeni. Kirja on tosiaankin surullinen ja kaunis.
VastaaPoista