Toinen kirja jo rankasta aiheesta, eli kuolemasta. Tämä kirja oli mielenkiintoinen kaikkine kertomuksineen keskitysleireistä ja vanhusten menneisyydestä.
Kirjoittaja on todella nähnyt vaivaa, selvittääkseen miksi hänen isovanhempansa päätyivät yhteiseen ratkaisuun elämän päättymisestä.
-------------------------
Nuori journalisti kertoo unkarinjuutalaisten isovanhempiensa riipaisevan, kaksoisitsemurhaan päättyneen rakkaustarinan.
Veralla
ja Istvánilla oli menneisyys, josta he eivät puhuneet. He olivat
selvinneet holokaustista, toimineet kommunismin hyväksi ja paenneet
Unkarista vuoden 1956 kansannousun aikaan. Tanskassa he aloittivat uuden
elämän eivätkä enää koskaan katsoneet taaksepäin. Tai siltä ainakin
näytti.
Kun István sairastui vakavasti, vaimo ei halunnut jäädä
yksin. Sunnuntaina lokakuun 13. päivänä 1991 he toteuttivat
suunnitelmansa. Heidät löydettiin käsi kädessä omasta vuoteestaan.
Kuusitoista
vuotta myöhemmin Johanna Adorján lähti etsimään isovanhempiensa tarinan
puuttuvia palasia. Syntyi surullinen ja kaunis kertomus hurmaavan mutta
monella tavalla eriskummallisen avioparin suuresta rakkaudesta - ja
jännittävä matka kirjoittajan omaan historiaan.
Minä luin tämän aika lailla vuosi sitten ja kirjoitin silloin blogiini, että kirja on paljaan rehellinen. Sinun kirjoituksesi palautta Adorjanin teoksen mieleeni. Kirja on tosiaankin surullinen ja kaunis.
VastaaPoista