Olen viime aikoina lukenut todella vähän… pari kirjaa on
yöpöydällä kesken. Tulee luettua vain lehtiä, joita tulee paljon ilmaiseksi.
Kaipa tämä on sitä matalapainetta mielellä, ettei jaksa lukea?
Pohdin tässä negatiivisuutta, jota jokainen varmasti aika
ajoittain kohtaa. Itse yritän olla mahd. positiivisesti ajatteleva, mutta
mielen kiemurat tekevät olon liiankin negatiiviseksi välillä.
Oletteko huomanneet miten imette ympäristön fiiliksiä
itseenne? Jos joku pauhaa negatiivisia asioita kokoajan ja joudut kuuntelemaan
niitä, itsekin alat tuntea olon negatiiviseksi ja ajatella asioista synkästi?
Itse pyrin välttämään negatiivisiä ihmisiä. Teen sen osittain
tiedostamattanikin. Mutta sitten on tilanteita, joissa joudut olla lähellä
ihmistä, joka ajattelee kaikesta negatiivisesti, jota särkee kokoajan johonkin ja jolla ei
koskaan ole mikään hyvin ja kaikki muka tarpeellinen materiaali puuttuu.
Siksikö ennen oltiin onnellisempia, kun ei ollut internetiä, josta sai imettyä
vaikutteita? Kun oli vain onnellinen niistä lähimmistä siinä.
Tiedän senkin, että jokaisella se oma tilanne on ns. pahin.
Jos itse on ollut esim. puoli vuotta sairauslomalla masennuksen takia ja toinen
on ollut kuukauden sairauslomalla leikkauksen takia, tämä kuukauden saikulla
ollut kokee tilanteensa pahemmaksi. Ainakin tällaisiin tilanteisiin olen
törmännyt. Voi kun masennuksen voisi jollain leikkauksella poistaa kokonaan,
poistamatta kuitenkaan kaikkia hyviä mielentiloja.
Odotan jo huomista kovasti, sillä saan kaikkein tärkeimmät
ympärilleni. Ihmiset, jotka ovat olleet lähelläni myötä- ja vastoinkäymisissä
ja jotka pysyvät vierellä. Heistä olen kiitollinen <3
Mukavaa viikonloppua! Eikä anneta sateen ja viileyden
häiritä hyvää mieltä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti