Leffa: Maria Wern - Vaitelias jumala

Katsottuani Millenium-triologian ja sitä ennen paljon Beckejä, ymv. ruotsalaisia dekkarisarjoja/-leffoja, aloitin innolla katsomaan Maria Wernin tutkimuksia elokuvassa Vaitelias jumala.

Ei voi kuin sanattomana ajatella, miten ruotsalaiset vain osaavat niin kirjoittaa dekkareita kuin tehdä elokuviakin. Juoni tempaa mukaansa sen arkipäiväisten tapahtumien johdosta, mutta myös jännityksen.

Leffa on siis tehty Anna Janssonin Vaitelias jumala -nimisen kirjan pohjalta.

-------------------------------------


Eva Röse esittää konstaapeli Maria Werniä etsiväsarjassa, joka perustuu Anna Janssonin menestyskirjoihin. Kesken Gotlannin keskikesän juhlien tapahtuu sarja raakoja m urhia, joissa on okkultistisia vivahteita. Metsästä löydetään hirtetty mies ja teurastettuja eläimiä, pian löytyy toinenkin uhri autostaan niityltä. Lomaidyllin murentuessa soraksi huomio siirtyy vanhaan poliisitutkintaan – ja kauan sitten kuolleeseen rikolliseen, jota joku on alkanut ilmeisesti matkia. Tutkimuksien johtaessa heitä syvemmälle ja syvemmälle asatrun labyrinttiin ja sairaan mielen syövereihin, Maria Wern ja hänen kollegansa taistelevat aikaa vastaan estääkseen tappajaa iskemästä jälleen...

Viikko, jona luin vain pari lehteä...

Laiska ja tylsä minä... viikko on mennyt lähinnä tuijotellen telkkaria ja ihmetellen väsymyksen määrää. Niin ja laskiessa mustelmia :D Lukenut en ole ollenkaan, luettavaa olisi postissa, kunhan ehdin hakemaan ne :)

Tänään suuntaan jälleen viihteelle, Itämerelle, näihin tunnelmiin:

Ihmiset, yritän parantaa tapani, oikeasti :)

Lauantaina ysäribileissä

Täytyy sanoa, että onneksi ei tällaista kuukautta ole kovinkaan usein. Sanomattakin on selvää, että olen lukenut vain Raamattua (ihan oikeasti!) ja juhlinut viikonloppuna.

Jahka selviän tällä viikolla vielä Seiskan bileristeilystä, sitten saan rentoutua pari viikonloppua ihan vain kotona ja lueskella :)

Tässä pari kuvaa siis viikonlopusta :)

Tällainen päivä tänään, perjantaina

Mulla oli aamulla vaatekriisi! Toisin kuin yleensä naiset, mä inhoan shoppailua ja tästä johtuen mulla ei aamulla ollut housuja! Omistan kolmet sopivat housut (mitäs menin laihtumaan 2010 vuoden aikana sen 27 kg) ja niistä kahdet oli rikki ja kolmannet likaisena. No, laitoin ne "likaiset", koska ne oli olleet oikeesti vain kahtena päivänä päällä :D

Niinpä työpäivän jälkeen suuntasin ensin Hakaniemen hallista hakemassa illaksi pihvilihat sekä Pinkille possun rintaluita, 10 kk synttäreiden kunniaksi. Sitten suunta kohti Itäkeskusta ja Lindexiltä vartissa kahdet housut, farkut ja tummat :D

Kotiin päästyäni laitoin Pinkille manttelin päälle ja suuntasin ihanaan talviseen säähän, kauniiseen Latokartanoon <3 Jaan siis tunnelmat tässä teille.

Ihanaa viikonloppua lukijoilleni :)

Jan Jalutsi: Tarinoita matkasellistä

Jan Jalutsi osaa tekstin vääntämisen taidon. Aiemmin julkaisemansa kirjan, Ammattina vankikarkuri, luin parissa päivässä. Tarinat tosielämästä ja varsinkin karuista oloista, jopa suomalaisessa vankilassa, vievät mukanaan.

Tämä kirja sisältää useita lyhyitä kertomuksia kiven sisältä, eikä voi olla tykkäämättä Turha-Topi nimisestä huumekoirasta.

Edullisesti, omistuskirjoituksellakin, voi kirjan ostaa täältä »
------------------

Tarinoita matkasellistä on vankilapaoistaan kuuluisaksi tulleen Jan Jalutsin (s. 1962) toinen kirja. Äskettäin koevapauteen päässyt Jalutsi (ent. Jan Stefan Moilanen) ehti istua erilaisista rikoksista mm. varkauksista ja pankkiryöstöistä Suomen ja Ruotsin vankiloissa yli kaksikymmentä vuotta ja paeta sinä aikana seisemän kertaa. Media nimesi Jalutsin Pohjoismaiden tunnetuimmaksi vankikarkuriksi ja vaarallisimmaksi mieheksi. Pahoinpitelyihin saati henkirikoksiin hän ei kuitenkaan koskaan syyllistynyt.

Jalutsi on toiminut sekä vankeusaikanaan että vapaudessa vankien aseman parantamisen hyväksi ja nuorten rikoskierteen ehkäisemiseksi. Matkasellitarinoissa hän kertoo vankilakierroksensa kestäessä kuulemistaan hauskoista, erikoisista, jopa uskomattomista tapahtumista. Osasta on muodostunut jo sisäpiirissä kulkevia vankilalegendoja, jotka suuri yleisö kuulee nyt ensimmäistä kertaa. Jalutsi mm. kertoo Kakolan lintumiehestä, vankien rakastamasta huumekoirasta kutsumanimeltä Turha-Topi ja siitä mitä tapahtui kun Paha-Make sai väärän tonnin setelin. Tarinat luovat hyvän kuvan vankilaelämästä, vankien ja vartijoiden suhteista, vankeinhoidon muutoksesta, vankien kirjosta ja vanhan liiton rosvojen tiukoista periaatteista, joista ei tingitä. Jan Jalutsi on tarkkanäköinen kertoja, joka osaa kuvata ihmisiä ja tapahtumia aivan omanlaisellaan huumorilla.

Vähän minusta

Olen siis keski-ikäinen (kuulostaapa kauhealta), täytän helmikuussa 35 vuotta :) Asustelen Helsingin Latokartanossa. Olen erittäin eläinrakas ja kotoani löytyy 10kk ikäinen chihuahuatyttönen, Pinkki ja 7 vuotias poikakissa, Bomo.

Lukemisen lisäksi tykkään valokuvata, viettää aikaa ystävieni kanssa ja rakastan matkustamista. Olen ollut vuosia Kreikka-fani ja toiminut aikanaan aktiivisena Helsingin Suomi-Kreikka yhdistyksen hallituksessakin. Lisäksi toimin webmasterina ystäväni bändin sivuille (www.hausmylly.com) sekä toisen ystäväni nettikaupalle (http://janjalutsi.tarinoi.fi). Nettisivujen lisäksi hoidan kumpaisenkin tahon Facebook faniryhmiäkin.
Nämä "harrastusmielessä" ylläpidettävät sivut ovat mukavaa ajanvietettä ja saan ylläpidettyä samalla tietotaitojani.

Työkseni teen sähköistä markkinointia, eli ylläpidän ja kehitän nettisivuja isossa yrityksessä.Voisin jopa sanoa rakastavani työtäni. Se on minulle iso henkireikä ja omistan maailman parhaan esimiehen sekä lukuisia ihania työkavereita <3

Elämääni "varjostaa" kakkostyypin bipolaarinen, eli lievä versio maanis-depressiivisyydestä. Olen kuitenkin sen asian suhteen sinut (en siitä täällä muuten kirjoittaisikaan). Sairaus näkyy minussa mm. lukemattomuutena. Eli kun oireilen, ei lukeminenkaan nappaa.

Blogin nimen voi ymmärtää parillakin eri tavalla... kirjassa sivusta seuraava ja taas toisaalta seuraan sivusta :)

 

Blogiaiheiden pohdintaa

Mietin eilen, voiko tähän, kirja/luku -aiheiseen blogiin avautua muustakin... Kyllä varmasti voi :) Eli koittakaa kestää :D

Ilokseni huomasin, että minulla on jo muutama seuraaja... Kiitokset teille <3

Tess Gerritsen: Hiljainen tyttö

Toisena ajattelin kirjoittaa Tess Gerritsenin uutukaisesta, Hiljainen tyttö. Gerritsen on yksi ehdoton lemppari ja toistin saman hänen tuotantonsa suhteen, jonka tein Sipilänkin kanssa. Jokainen ilmestynyt kirja tuli luettua putkeen :) Aivan mahtavaa.
Tämä uutukainen tuli juuri ennen joulua kirjakerhossa jäsentarjoukseen, yhdessä Patricia Cornwellin kanssa ja pakkohan ne oli hankkia.

Kirja vei mukanaan Bostonin Chinatowniin, pienille kujille, pieniin kauppoihin ja ravintoloihin. Ja kyllä, jossain vaiheessa himoitsin kiinalaista ruokaa.

Suosittelen ehdottomasti dekkareiden ystäville, vaikkakaan itse en niin välitä yliluonnollisesta, johon tässä osittain sorrutaan.
-------------

Hämärältä pikkukujalta Bostonin Chinatownissa löytyy ihmisen irtonainen käsi, sitten viereisen talon katolta naisen runneltu pää. Kun ruumis viimein löydetään lähistöltä, siinä on kiinni kaksi harmaata karvaa - eivätkä ne ole peräisin ihmisestä.

Nämä ovat etsivä Jane Rizzolin ainoat johtolangat. Niiden avulla hän ja tohtori Maura Isles saavat selville, että naisen väkivaltainen kuolema ei ole sarjassaan ensimmäinen.

Seitsemäntoista vuotta aikaisemmin bostonilaiseen ravintolaan tehtiin yllätyshyökkäys, jossa kuoli viisi ihmistä. Yksi silminnäkijä on vielä elossa: arvoituksellinen nainen, taistelulajien mestari. Hän tietää karmaisevan salaisuuden.

Jarkko Sipilä: Muru

Aloitan tämän blogin yhden lempidekkaristini uutukaisella. Jarkko Sipilän Muru palautti taas mieleeni mistä kaikki alkoi. Luin Sipilän aiemmat dekkarit pokkareina peräjälkeen ensimmäisestä viimeiseen. En voinut kuin ihastella taitoa kertoa asioita niin elävästi ja vieden lukijan aidoille tapahtumapaikoille.
Sipilän kirjat sijoittuvat aina Helsinkiin, minkä takia tapahtumiin on helppo eläytyä.
Muru sai minut taas hinkumaan lisääääää!
------------------------------------------------

Suomalaisen dekkarin eturiviin noussut komisario Takamäki jos kuka sen tietää: aina ei tärkeää ole se, miten asiat ovat, vaan miltä ne näyttävät. Tässä uudessa Takamäki-romaanissa tarina kietoutuu rutiinitutkinnalta näyttävän surmajutun ympärille. Todellisuudessa se on paljon monimutkaisempi vyyhti kuin miltä se alunperin päältä päin näytti. Kun edelliset Takamäen jutut ovat käsitelleet ammattimaista ja järjestäytynyttä rikollisuutta, tässä hän saa eteensä yksittäisen, melkein tavanomaiselta näyttävän henkirikoksen, jolla on yllättäviä yhteiskunnallisia ulottuvuuksia.

Pohjoishaagalaisesta kaupungin vuokratalosta löytyy kuolleena 26-vuotias Laura Vatanen. Vatasen oli määrä käydä naapurin rouvan puolesta Kannelmäen Alkosta ja kun Laura ei ovelle ilmaannu, rouva soittaa poliisit. Henkirikos on julma: lievästi kehitysvammaisen naisen kurkku on viilletty auki.

Rikoskomisario Kari Takamäen näkemys on selvä. Jo poikkeuksellisen raaka tekotapa tekee henkirikoksesta murhan. Takamäki ja hänen alaisensa Joutsamo ja Suhonen ovat pian täysillä tappajan perässä. Tapahtumat vievät poliisin tekijöiden jäljille Haagan ostoskeskuksen baariin. Suhonen tekeytyy rosvoksi ja pääsee rujoon piiriin. Vahvin tekijäehdokas on haagalaistalon huoltomies Jorma Saarikangas. Hänen sormenjälkensä löytyvät Vatasen kahvinkeittimestä.

Saarikangas kiistää teon, mutta Joutsamo saa miehen osittain tunnustamaan varsinaisessa kuulustelussa. Juttu saa kuitenkin uuden käänteen, kun Saarikangas valitsee asianajajakseen 35-vuotiaan Nea Lindin. Hän on uusi tuttavuus Takamäki-kirjoissa, mukana ensimmäistä mutta ei viimeistä kertaa.

Lind on ollut aiemmin isossa asianajotoimistossa, mutta painostettu eroamaan sieltä ja päätynyt rikosasianajaksi. Saarikangas ei valinnut Lindiä sattumalta, vaan he tuntevat nuoruudesta. Juttua selvittäessään Lind törmää toimittaja Sanna Römpöttiin. Vaikka poliisi pitää juttua jo ratkaistuna, tehokas naisparivaljakko saa selville seikkoja, jotka asettavat Takamäen teorian kyseenalaiseksi. Poliisin ja asianajajan välit kärjistyvät, eikä mediakaan ole osaton.

Tästä se lähtee...

Kirjat kuuluvat nykyisin niin arkeeni kuin pyhääni. Löysin lukemisen ilon vasta aikuisena ja hurahdin ensin elämänkertoihin, mutta sitten löysin dekkarit ja se oli menoa.

Ensimmäisen kirja-aiheisen blogini perustin vain itseäni varten pari vuotta sitten. Sitten törmäsin useampaan kirjoihin ja lukemiseen erikoistuneeseen blogiin, päätin kirjoittaa enemmän itsekin.